Sairaalassa

Niin se elämä minua heittää. Viimeiset pari viikkoa on ollut aikamoista taistelua kasvavien kipujen kanssa. Yritin saada aikaa oma lääkärille jotta rukattaisiin lääkitys kuosiin. Seuraava vapaa aika olisi ollut lokakuun puolella. Sain soittoajan 21.päivälle, mutta eipä sitä nyt tartte. Kipujen lisääntymisen lisäksi olen taas menettänyt yöuneni. 5 tuntia unta tunnin jaksoissa on jo saavutus. Su-ma välisenä yönä sitten oikea jalka lyttäsi alta vessareissulla. Seiniä pitkin nojaten ja kontaten suoritin vessareissun. Aamulla kun vihdoin nousin karvajätkien painostuksesta ylös, niin selkä kuin jalka oli suhteellisen ok. Tosin jalka oli koko matkaltaan tunnoton ja selkä paukkui aikalailla joka askeleella. Eläinten aamutoimet sain kuitenkin kuta kuinkin hoidettua. Sitten pitikin lähteä punnitukseen. Ajomatkan aikana tunsin kuinka selässä sekä jalassa jokin alkoi venymään tuoden mukanaan sähköisen kuumuuden. Paino oli tippunut 800 g, josta olin todella tyytyväinen. Täytyy nimittäin ottaa huomioon kipujen lisääntyminen, huonot unet ja jälleen kerran hidas vatsantoiminta.

Ennen kotia ajamista soitin anopille, joka ystävällisesti suostui käyttämään minua tk:ssa. Ajattelin saavan muutaman kipupiikin ja sitten kotiin. Mutta kipuni ottivat tk:hon ajomatkan aikana askeleen kohti järjetöntä kipua. Ensiavun laverille kun vihdoin pääsin niin VAS huiteli 9-10. Lääkäri teki päätöksen, että eteenpäin kipuhoitoon. Ja täällä mä nyt olen. Matkani vaiheista ja tämän hetkisistä kivuista seuraavassa postauksessa lisää. Sain juuri kipupiikin joten vedän peiton korviin ja toivon saavani edes jokusen tunnin unta. Hyviä öitä vaan kaikille :)