Minä ja minun kipu-elämäni

Ihanaa kun Suomeen on saapunut kesä. On sitä odotettu kauan ja hartaasti. Monta kesää on kökitty vesisateessa ja viimassa, paistettu ne juhannusmakkarat huikeassa kolmeen asteen lämpötilassa. Joten minä toivotan kesän enemmän kuin tervetulleeksi... Varsinkin kun kylmyys ja viima repii tuota minun horton-puolen kolmoishermoa niin tervetuloa lämpö, otan sinut avosylin vastaan. Mutta, mutta... Pitkäkestoisen helteen mukana näköjään herra horton alkaa kerämään painetta mun päänuppiin. Samoin kun kroppa tietysti tarvitsisi energiaa, suolaa, suoloja, nestettä yms. kun on kuuma. Ja minulla kun on tuo ruokahalu tiellä tietämättömillä niin voitte varmaan arvata, että vointi ei ole todellakaan hyvä... Kohtaustaajuus on pysynyt suhteellisen samana, mutta kohtaukset ovat todella rajuja. Joten tuossa viikko sitten en saanut kotona kohtausta poikki millään keinoin, oli pakko turvautua häken apuun. Sainkin lanssin kotiin joka teki saman tien päätöksen, että minut kyytiin, iv-yhteys ja kipulääket