Minä ja minun kipu-elämäni

Alkaa tämä vuosi olemaan kohta taputeltu. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut rauhaisa, nautinnollinen ja kivuton joulun aika. Tällä viikolla juhlitaan vuoden vaihdetta ja käännetään uusi lehti. Itselle tämä vuosi jää mielen omien kovien kipujen ja toimintakyvyn heikkenemisen johdosta. Myös kauan odotettu luudutusleikkaus ja siitä toipuminen on niitä tärkeimpiä juttuja. Mutta mitä tuo tullessaan vuosi 2016? Kunpa olisi se kristallipallo niin elo olisi huomattavasti helpompaa. Mutta kun ei ole... Toivon mukaan jotakin alla olevaa: Toipuminen ja kuntoutuminen. Tämä on ensi vuoden tärkein asia. Tammikuussa minulla kontrolli jossa toivottavasti todetaan että selkä on lähtenyt luutumaan niin kuin pitääkin ja kaikki minun rajoitukset poistetaan. Eli selän kuntouttaminen voi alkaa. Ja tämä jakso tulee kestämään vuosia. Sillä niin nollalukemista lähdetään. Kivuttomuus ja lääkkeettömyys Elämä ilman kipuja ja lääkkeitä olisi niin upeeta. Omalla kohdalla kun puhun kivuista tarkoit

Ihan alkuun sanon että nyt korpee miestä. Minulla oli viittä vaille valmis postaus tästä lääkeaiheesta, niin blogger otti ja hävitti sen. Vaikka olin sen sata kertaa painanut Tallenna- nappia. No, ei kait se auta muuta kuin aloittaa alusta. Eli postaus koskee niitä kaikkia lääkkeitä joita olen tämän kipumatkani aikana käyttänyt tai käytän edelleen. Sekä muita keinoja joilla olen yrittänyt helpottaa oloani ja elämääni kipujen osalta. Otathan huomioon kuitenkin, että minä en ole lääkäri, fyssari enkä farmaseutti joten tietoni ovat peräisin netin sivustoilta sekä omista kokemuksistani. Se mikä sopii minulle, ei sovi välttämättä sinulle. Tämä on vain osa minun kokemaani kipuelämään ja keinoja helpottaa sitä. KIPULÄÄKKEET Burana. Burana-tablettien sisältämä ibuprofeeni on ns. tulehduskipulääke. Se estää kivuntunteen välittymistä keskushermostoon vähentämällä tulehdusta ja kipua voimistavien välittäjäaineiden muodostumista . Perustulehduskipulääke jota jokainen lääkäri määrää

Anteeksi hiljaisuuteni blogin suhteen, en ole teitä unohtanut. On ollut ala- ja ylämäkiä toipumisessa ja aika on vain mennyt johonkin. Olen kirjoittanut postausta lääkkeistä ja Blogger sen jo kerran hävitti bittiavaruuteen. Joten pitkissä kantimissa on... Mutta nyt pieni juttu siitä mitä viimeksi on tapahtunut. Olen saavuttanut säkkini pohjan. Synkän pohjan, toivottomuuden kaivon ja pimeyden tyyssijan. Päivitykseni naamakirjasta: Olen elänyt kipujeni kanssa, taas, keväästä 2014 lähtien, elänyt elämääni vahvojen kipulääkkeiden varjossa jotka ovat muuttaneet minuuttani, mieltäni, kroppaani sekä muistiani, elänyt elämääni puolivaloilla ja -tehoilla, menettänyt kipujeni takia työpaikan josta todella pidin, syönyt säästöni sen sata kertaa ja joutunut elämään muiden kustannuksella, minulta on viety yöunet sekä terveys, olen ollut taakka muille ja olen edelleen riippuvainen muiden avusta ja suopeudesta, olen  joutunut opettelemaan elämään vajavaisuuksieni kanssa, olen tehnyt kaikkeni