Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Loppuvuoden kuulumiset

Kuva
Huomasin että minun viimeisimmät päivityksestä on yli 9 kk aikaa, joten aika varmaan päivitellä tännekin kuulumiset. Kaikista tärkein ensin: olen KIVUTON!!! Sarjani katkesi heinä-elokuun taitteessa ja siitä lähtien olen ollut kivuton. Toki yksittäisiä migge- tai horton-kohtauksia tulee, mutta saan ne todella nopeasti haltuun energiajuomalla, hapella, kylmällä suihkulla, peruskipulääkkeillä, lakritsijauheella tms. Ette usko kuinka upeaa on vain olla hengissä 1,5 vuoden jatkuvan kivun jälkeen. Eli kohta 5 kuukautta olen ollut oman elämäni rouva. Jotakuta voi varmaan kiinnostaa miten onnistuin tässä? Yksinkertaista, jätin kaikki myrkyt pois. Ajoin kaikki estolääkkeeni alas enkä suostu käyttämään triptaaneja (kohtauslääke). Nautin ainoastaan D-vitamiinia ja melatoniinia. Eli luomuilla mennään ;) Jollekin horton-ihmiselle tämä luomu-sana tässä kertoo varmasti enemmän. Kyllä, se on totta. Kivuttomuus on totta! Ota rohkeasti askel kohti sitä... Koululääketiede ei meitä osaa auttaa tä

Työkokeilussa

Kuva
Nyt on kohta kaksi viikkoa oltu työkokeilussa. Teen 4 tunnin päiviä ja se on kyllä sopiva, ei yhtääkään enempää. Ei sillä ettenkö tykkäisi työkokeilu-paikastani tai tästä työstäni. Se on tuo mun mister Horton joka alkaa sit kiukkuamaan. Ajot töihin ja töistä pois, työskentely kirkolla, kotona odottaa eläintarha. Siinä on oikeasti ihan tarpeeksi hommaa ja vielä enemmän jos on miehen päivystysviikko. Olen tämän kuukauden kokonaan yksin eli minun apuhoitajat (vanhempani) ovat ansaitulla lomalla etelän lämmössä. No, olenko sitten mystisesti parantunut tämän omaa elinpiiriä laajentaneen asian myötä. EN! Kohtauksia tulee ja tulee, ne perkeleet eivät ole hävinneet mihinkään. Yhtenä päivänä oli taas lähellä ettei lanssia joutunut tilaamaan, mutta viime metreillä kohtaus talttui. Taas joutui tilamaan uudet hapet, kun sitä kuluu. Onneksi työmaalla on hyvä sohva jossa voi levätä keräten voimia tai sit yrittää taltuttaa kohtausta. Nythän alkaa myös monen migreeni- ja horton-potilaan pahin

Jotain eloa päiviini

Kuva
Kun viime aikoina olen taas ollut vakioasiakas meidän seudun pelastuslaitokselle ja läheiselle keskussairaalalle. Ensihoitajat ovat joutuneet ponnistelemaan ammattitaitonsa äärimmilleen, että saavat minulle kanyylin laitettua. Päivystyksen lääkärit ovat varmasti tunteneet salaista tyydytystä, kun ovat saaneet työntää minut osaston harteille. Osastolla taas hoitajat ovat hätää kärsimässä kun parun kipulääkettä koko ajan kivun jäytäessä päätäni, silmääni, poskeani ja leukaani. Joten on ihan kiva kun vihdoin ja viimein saan jotain muutakin sisältöä elämääni kuin sairaala, oman kodin seinät ja tyhjät päivät. Minä nimittäin aloitin työkokeilun 4.3. Oli upea fiilis olla neljä tuntia pois kotoa ja tehdä jotain josta saa palkkaa. Ei ole koiria pyörimässä jaloissa enkä vain pyörittele peukaloita tylsyyden hävittämiseksi. Eihän minun työteho ja -tahti mikään häävi ole, mutta sehän se on työkokeilun tarkoitus. MITATA onko minusta enää töihin. Tässä kohtaa minun on kiitettävää omaa ty

Ettei elämä olisi vain valittamista...

Kuva
Nyt seuraa postaus jossa yritän olla vain positiivinen vaikka 12.2 puhalsimme herra Hortonin kanssa yhden yhteisen kynttilän synttärikakusta. Niin kauan on nyt ollut  tämän akan komentosilta sumussa. Koska positiivista tekstiä ei minulta välttämättä irtoa kipujen jäytäessä tälläkin hetkellä niin mennään kuvilla. Toivottavasti edes joku kuvista ilahduttaa sinun päivää. Muista Sinä olet tärkein <3 Ilmarille tuli jouluna ruuasta ähky ja lahjojen jaon aikaan olikin kooma päällä.  Possellakin oli joulumieltä rinnassa.  Tapaninpäivän taivas  Sakua painaa väsy, sillä hänestä tuli taas iskä <3 Alla Anni-mamma ja lapsoset Kuva: Kennel Haapatassun  Posse nauttii puhtaasta lumesta, koivet kohti taivasta  Ja kyllä, se on koira ja corgi. Se on Ilmari...  Myrskyn jäljiltä saimme nauttia lumitaiteesta ikkunassa Possen lumi-iloja syvässä lumessa Vanhan talon eli Onnelan lämmöstä ja rauhasta on myös nautit

Kun kipu päättää

Kuva
Kipu on vienyt minulta elämän. Sen elämän jota rakastan, sen elämän jonka nahoissa viihdyin. Kipu on vienyt minulta kyvyn iloita, kyvyn nauraa aidosti ystävieni kanssa kuohuviinilasin ääressä savinaamiot kasvoilla. Kipu on vienyt minulta kyvyn tehdä asioita joita rakastan, kyvyn ratsastaa täyttä kiitoa kohti auringonlaskua tukka hulmuten. Kipu on alistanut kehoni temppelikseen tehden minusta sen ylipapittaren. Kipu on nyt elämäni.