Minä ja minun kipu-elämäni

Nyt on oikea räpylä leikattu. Diagnoosihan oli G56.0 eli Syndroma canalis carpi l. dx. ja hoitona tähän vaivaan päädyttiin siis leikkaukseen eli keskihermon vapautukseen. Päiväkirurginen operaatio oli nopea. Aamulla piti olla sairaalassa klo 7.30 ja kotiin pääsin saattajan kanssa lähtemään klo 12.15. Leikkaussalissa olin korkeintaan 35 minuuttia ja itse leikkaus kesti varmaan vartin tai 20 min.  Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa ja verityhjiössä, minulle uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus lääketieteen saralla. Piikkikammoisena, heti kun kuulin että puudutuksessa tehdään leikkaus, pyysin esilääkitystä kun jo pelkkä leikkaus jännitti aivan kamalasti. No, eihän tämä suunnitelma mennyt ihan niin kuin oli ajateltu. Minä könysin leikkauspöydälle johon minulle tuotiin polvien alle kolmion mallinen tyyny helpottamaan selkäni tilaa leikkauksen ajaksi. Ihana leikkaussalitiimi <3 Vihdoin hoitaja alkaa hakemaan suonia vasemmasta kädestä että saisi tipan siihen. Samall

Minulta on moni kysynyt millaista on kipukroonikon elämä. Muille kun minun elämä vissiin avautuu silleen, että makailen vain kotona, nautin elämästä, nukun pitkään ja touhuan omiani. Kun enhän minä voi kipeä olla kun minulla ei ole mikään paikka paketissa, kipsissä tai tikeillä kursittu kasaan. Ja kun minä hymyilen! Niin no, kun sitä itkuakin on tullut kokeiltua ja sekään ei auta. Joten yritän tässä tekstissä parhaani mukaan avata kipupotilaan elämää. Mutta älkää lukeko tätä kuin piru raamattua, jokainen kipupotilas on omanlaisensa ja jokaisen kivut ovat erilaiset. Tämä on juuri minun , yhden kipukroonikon elämää. Kipuhan jaetaan kahteen kategoriaan, akuuttiin ja krooniseen. Akuutti kipu on äkillistä, lyhytaikaista kipua ja krooninen on pitkäkestoista, pitkittyvää kipua. Krooninen kipu voidaan jakaa vielä moneen eri alakategoriaan kuten neuropaattinen kipu. Minun kipuni ovat jo kroonistuneet, koska ne ovat kestäneet vuosia. Näitä minun kipuja yritetään hallita, saada e

Se että sinulla on nyt joku tavoite. Jokin syy pudottaa painoa, jokin syy tehdä asioille jotakin, jokin syy olla luovuttamatta mutta, mutta... Valotetaan asia menemällä parin viikon takaisiin asioihin. MRI-kuvaus oli ja itse kuvaus meni hyvin. Selkä tietysti kipeytyi todella paljon ajomatkasta ja vajaan 30 minuutin paikallaan, selin makuulla olosta. En ehtinyt saada kipuja ns. hallintaan kun piti jo matkustaa junalla Helsinkiin Ortonin kuntoutukseen. Kauhukseni huomasin meidän viikko-ohjelmaa selattuani, että meillä oli liikuntaa melkein 3 tuntia joka päivä. Siihen päälle luennot, yksilötapaamiset sekä kuntotestit. Tiedän, tiedän. Kunnon mukaan mennään ja tehdään, mutta minulla on paha tapa vetää asiat aina överiksi. Viimeksi niin kävi vuonna 2009-2010 kun olin saanut kroppani siihen kuntoon että voin aloittaa rapistuvan kroppani kiinteyttämisen ja kunnon kohotuksen. Tulosta alkoi syntymään hyvinkin nopeaa joka innosti liikkumaan enemmän. Siinä sai yöunet ja vapaapäivät väistyä. P