Tekstit

Clostridium botulinum -bakteeri

Kuva
Kolmas kerta toden sanoo. Toivon totisesti! Vajaa viikko sitten sain kolmannen kerran botox-pistokset. 200 yksikköä botuliini-hermomyrkkyä pistettiin minun otsaan, ohimoille, purentalihaksiin, niskaan ja hartihoihin. Pistoksia oli toistakymmentä. Minulla yritetään hoitaa sairautta tällä kidutuksella ja joku haluaa vapaaehtoisesti tätä myrkkyä kehoonsa. Hullua, niin hullua.
"Botuliini on Clostridium botulinum -bakteerin erittämä hermomyrkky. Botuliini on voimakkain ihmisen tuntemista myrkyistä. Se on 15 000 kertaa niin voimakas kuin kosketuksesta tarttuva VX-kaasu ja 100 000 kertaa niin voimakas kuin hengittämällä tarttuva GB-kaasu sariini." Kertoo internetin ihmeellinen maailma.
Samalla neuron reissulla mun lääkitystä rukattiin. Yhdestä lääkkeestä pääsen eroon, JEE! Mun ruokahalun pois ajaneen Topimaxin saan vihdoin ja viimein ajaa alas. Eipä siitä minulle mitään hyötyä ole ollut. Toinen lääkemuutos on Verpamilin tuplaus. Sitä on tähän asti mennyt kolme tabua päivässä. Tämä…

Kuin tyhjä kuori

Kuva
Ensi kuussa minä ja tämän kertainen Horton-sarja olemme kulkeneet yhtä matkaa 9 kuukautta. Ja voin kertoa, että se on ollut ihan liian pitkä matka. Minä en ole enää alkuunkaan sama ihminen, joka olin tämän vuoden alussa. 
Alan olemaan pelkkä kuori, tyhjä kuori. Niin paljon on tämä sairaus, nämä jatkuvat kivut, nämä kaiken nielevät kohtaukset, tämä jäätävä unettomuus, tämä elämää rassavaa epävarmuus, tämä kasvava musta möykky sisälläni muuttanut minua. Takaraivossani takoo vain koko ajan ajatus, että kuinka kauan tätä voi jaksaa?
Olen nyt kuukauden ajan syönyt Lito-lääkettä (eli imeskellyt litium-pattereita, niin kuin armas siippani hienosti asian on ilmaissut) ja en ole vielä saavuttanut veressäni ns. hoitotasoa. Kuin myöskään lääkkeestä ei ole ollut vielä mitään hyötyä. Joten odotellaan, odotellaan. Ensi kuulle on tulossa botox-aikaa keskussairaalaan neurolle. Paikallinen tk on pessyt kätensä occipitaalien pistämisestä eli sekin on nyt jäissä. Katsotaan saanko niitäkään mistään, niistä…

Hiukset on naisen kruunu

Kuva
Minulla on ollut melkein koko elämän pitkät hiukset. Välillä on kausia, että on halunnut kokeilla todella lyhyttä mallia kuten tyyliin Marco Bjuström. Mutta pääsääntöisesti olen ollut pitkän tukan immeinen. Joten se oli minulle suuri järkytys tämän taudin myötä mun paksu, pitkä tukka alkoi tippumaan. Ei siis mitään yksittäisiä hiuksia vaan tukkoja. Aina hiustenpesu  yhteydessä jäi lattiakaivoon nyrkillinen tukkaa.
Stressi, kivut, sairaus ja lääkitys, ei se muuta tarvitse. Keho reagoi  tähän kaikkeen ja minulla se reagoi tiputtamalla kuontalon yläkerrasta. Pitkään mietin, että mitä hittoa teen... Tottakai siirryin käyttämään hellempiä pesuaineita, vähensin pesukertoja, söin biotiiniä yms. Mutta minkäs teet kun muuten työnnän kehoon myrkkyjä. Ja pakkohan se työntää, horton jyllää edelleen. Se perhana kun ei näytä hellittämisen merkkejä sitten ei millään. Herralla sen kuin bileet jatkuu mun päänupissa...
Viimeinen pisara oli kun alkoi löytymään ihan selkeitä hiuksettomia kohtia eli siis…

Jaksaa, jaksaa...

Kuva
12.8 juhlittiin mun ja Horton-sarjan puolisvuotis-synttäreitä. HipVitunHurraa!!! Olisin voinut kyllä olla juhlimatta näitä... En olisi kyllä helmikuussa uskonut, että tämä sarja jatkuu näin kauan. Nyt alkaa itsellä olemaan se fiilis, että tämä ei lopu koskaan. Välillä on niitä päiviä, että kyllä tämä tästä. Loppuvuodesta palaan töihin osa-sairauspäivärahan turvin, koska occipitaali-puudutus ja 8.8 saadut botox-pistokset ovat vähentäneet taustasärkyä (sitä esintyy edelleen 24/7 mutta sen voimakkuus on pienentynyt) ja maksimikohtausmäärä per päivä on pienentynyt 8 -> 6. Mutta sitten on taas niitä päiviä kun kun yö on ollut ihan perseestä, mun niskat on kuin rautakanki, pää ei käänny mihinkään, leukaa repii, nenässä on kauhea paine, joku polttaa mun silmää ja otsan takana on menossa sähkövasara-bileet. Niin silloin iskee se epätoivo, tunne siitä että onko millään mitä väliä, voiko mikään muuttua.


Sairasloma sen kun jatkuu, autolla ajokielto jatkuu, tosin tuli myös käsky käydä välillä…

Pääasioita

Kuva
Reilu viikko sitten pääsin nuppitohtorin juttusille ja aiheena oli psykoterapian mahdollinen aloitus. Oma mielenterveyshoitaja ja työterveyslääkäri olivat molemmat vakaasti sitä mieltä, että hyötyisin kovasti siitä, joten sitä olin herra psykiatrilta hakemassa. Lausuntoa Kelalle siis. Tietty samalla reissulla arvioidaan minun mielenterveyteni muutenkin ja mielialani yms sekä tukeeko minun muu lääkitys riittävästi estolääkitystä jne. Eli tuollainen kartoitus/tukikäynti.
Vino pino kaikenmaailman kyselyjä tuli täytettyä ja yli kaksi tuntia tuli avauduttua asioista herra tohtorille. Olin kuulkaa ihan loppu sen reissun jälkeen ja sain ihan jäätävän horton-kohtauksen. Mutta nyt lähti Kelaan hakemus psykoterapiaan sekä taas uusi sarake mun diagnoosi-listaan: F33.2 Toistuva, vaikea-asteinen reaktiivinen masennustila ilman psykoottisia oireita
Noh, eipä tuota kenenkään tartte einstein olla että lopputulos makaa tuossa. Yli puoli vuotta jatkunut 24/7 kipu, järjettömät kohtaukset siihen päälle, taa…

Helle hellii, Horton ei...

Kuva
Ihanaa kun Suomeen on saapunut kesä. On sitä odotettu kauan ja hartaasti. Monta kesää on kökitty vesisateessa ja viimassa, paistettu ne juhannusmakkarat huikeassa kolmeen asteen lämpötilassa. Joten minä toivotan kesän enemmän kuin tervetulleeksi... Varsinkin kun kylmyys ja viima repii tuota minun horton-puolen kolmoishermoa niin tervetuloa lämpö, otan sinut avosylin vastaan.
Mutta, mutta... Pitkäkestoisen helteen mukana näköjään herra horton alkaa kerämään painetta mun päänuppiin. Samoin kun kroppa tietysti tarvitsisi energiaa, suolaa, suoloja, nestettä yms. kun on kuuma. Ja minulla kun on tuo ruokahalu tiellä tietämättömillä niin voitte varmaan arvata, että vointi ei ole todellakaan hyvä... Kohtaustaajuus on pysynyt suhteellisen samana, mutta kohtaukset ovat todella rajuja. Joten tuossa viikko sitten en saanut kotona kohtausta poikki millään keinoin, oli pakko turvautua häken apuun. Sainkin lanssin kotiin joka teki saman tien päätöksen, että minut kyytiin, iv-yhteys ja kipulääkettä …

Kuinkas maailma makaa tänään, ja kuinka se makasi eilen...

Kuva
Aloitetaan välillä hyvistä ja kivoista uutisista:
















Siinä on meidän Ilmari-kooki ja hänen ensimmäinen serti. Vielä minun esittämänä, en usko sitä itsekään. Olimme kaikkien kolmen koiran kanssa Reisjärvellä koiranäyttelyssä viime lauantaina, hitsi että se oli kiva päivä. Kiitosta vaan vielä kasvattajalle ja kaikille muillekin mukana olleille ja apukäsille. Note to myself, ei enää ikinä kaikkia kolme koiraa kerralla =D
Ja on meillä juoni kasvattaja, laittoi minut Ilmari kanssa kehään. Immeisen joka ei todellakaan ole luotu sinne kehään pyörimään. Voi tsiisus sitä paniikkikohtauksen määrää, mutta kait me selvittiin siitä kunnialla kun saatiin ruusuke ja pokaali.
Saku sai ERI:n ja oli oman luokkansa toinen, Jalmari sai EH:n ja oli oman luokkansa kolmas. Eli hienosti meni meidän kolmikkolla. Ylpeä mamma saan olla. Reipas neljä tuntia olimme Reisjärven raviradalla ulkoilmassa ja auringonpaisteessa. Ja varmasti uskotte mitä mun mister Horton siitä tykkäsitte. JEP, se veti heban nenään ja syvä…