Kuin tyhjä kuori

Ensi kuussa minä ja tämän kertainen Horton-sarja olemme kulkeneet yhtä matkaa 9 kuukautta. Ja voin kertoa, että se on ollut ihan liian pitkä matka. Minä en ole enää alkuunkaan sama ihminen, joka olin tämän vuoden alussa. 

Alan olemaan pelkkä kuori, tyhjä kuori. Niin paljon on tämä sairaus, nämä jatkuvat kivut, nämä kaiken nielevät kohtaukset, tämä jäätävä unettomuus, tämä elämää rassavaa epävarmuus, tämä kasvava musta möykky sisälläni muuttanut minua. Takaraivossani takoo vain koko ajan ajatus, että kuinka kauan tätä voi jaksaa?

Olen nyt kuukauden ajan syönyt Lito-lääkettä (eli imeskellyt litium-pattereita, niin kuin armas siippani hienosti asian on ilmaissut) ja en ole vielä saavuttanut veressäni ns. hoitotasoa. Kuin myöskään lääkkeestä ei ole ollut vielä mitään hyötyä. Joten odotellaan, odotellaan. Ensi kuulle on tulossa botox-aikaa keskussairaalaan neurolle. Paikallinen tk on pessyt kätensä occipitaalien pistämisestä eli sekin on nyt jäissä. Katsotaan saanko niitäkään mistään, niistä kun olisi hyötyä. Plääh, sanon minä. Mä en nyt jaksa yhtään taistella asioitteni puolesta. Pitäkööt tunkkinsa koko Suomen terveydenhuolto... Mä ostan jallupullon ja muutan asumaan paperinkeräyslaatikkoon, prkl! Siellä on ainakin happirikas ilma, jossei muuta.

Mieleni piristäjä, Mister Posse

Psykoterapia-päätöskin tuli vihdoin ja viimein Kelalta ja jopa myönteisenä, ihmeiden aika ei ole ohi. Nyt on pari kertaa käyty omaa terapeuttia tapaamassa ja ihan mielenkiintoista hommaa se on. Käydä omaa elämää läpi. Se on kyllä sellaista puuhaa, että sen pitäisi olla pakollista ihan jokaiselle suomalaiselle!

Joo, sairaslomakin jatkuu vuoden loppuun samoin kuin ajokielto eli ei edes työkokeilua pääse aloittamaan. Mulla oikeasti palaa kohta hihat tämän herra Hortonin kanssa. Paska, paska tauti. Pilaa mun elämän! Turhautuminen ja vittuuntuminen alkaa nostamaan muiden tunteiden lisäksi päätänsä. Mikä helvetti siinä on että sairaudet pilaa aina mun elämän?! ARGH!!!!! Mun pää hajoaa tämän taudin kanssa... Mutta samalla mun sisällä on niin tyhjää.

Laitetaan loppuun mun rauhoittumis-keskipisteestä kuva, mun rakkauteni kohteesta. Mun elementistä, siitä missä mä olen mä, kuva. Meri <3


Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä kommenttia jos jokin mieltäsi askarruttaa, otetaan myös vastaan risut ja ruusut sekä kehitysideat, postausehdotukset kuin muutkin asiat.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Selkäkipuni lääkitys ja muu ei-lääkinnällinen hoito

Kuva
Ihan alkuun sanon että nyt korpee miestä. Minulla oli viittä vaille valmis postaus tästä lääkeaiheesta, niin blogger otti ja hävitti sen. Vaikka olin sen sata kertaa painanut Tallenna- nappia. No, ei kait se auta muuta kuin aloittaa alusta. Eli postaus koskee niitä kaikkia lääkkeitä joita olen tämän kipumatkani aikana käyttänyt tai käytän edelleen. Sekä muita keinoja joilla olen yrittänyt helpottaa oloani ja elämääni kipujen osalta. Otathan huomioon kuitenkin, että minä en ole lääkäri, fyssari enkä farmaseutti joten tietoni ovat peräisin netin sivustoilta sekä omista kokemuksistani. Se mikä sopii minulle, ei sovi välttämättä sinulle. Tämä on vain osa minun kokemaani kipuelämään ja keinoja helpottaa sitä. KIPULÄÄKKEET Burana. Burana-tablettien sisältämä ibuprofeeni on ns. tulehduskipulääke. Se estää kivuntunteen välittymistä keskushermostoon vähentämällä tulehdusta ja kipua voimistavien välittäjäaineiden muodostumista . Perustulehduskipulääke jota jokainen lääkäri määrää
Lue lisää

Ranne leikattu

Kuva
Nyt on oikea räpylä leikattu. Diagnoosihan oli G56.0 eli Syndroma canalis carpi l. dx. ja hoitona tähän vaivaan päädyttiin siis leikkaukseen eli keskihermon vapautukseen. Päiväkirurginen operaatio oli nopea. Aamulla piti olla sairaalassa klo 7.30 ja kotiin pääsin saattajan kanssa lähtemään klo 12.15. Leikkaussalissa olin korkeintaan 35 minuuttia ja itse leikkaus kesti varmaan vartin tai 20 min.  Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa ja verityhjiössä, minulle uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus lääketieteen saralla. Piikkikammoisena, heti kun kuulin että puudutuksessa tehdään leikkaus, pyysin esilääkitystä kun jo pelkkä leikkaus jännitti aivan kamalasti. No, eihän tämä suunnitelma mennyt ihan niin kuin oli ajateltu. Minä könysin leikkauspöydälle johon minulle tuotiin polvien alle kolmion mallinen tyyny helpottamaan selkäni tilaa leikkauksen ajaksi. Ihana leikkaussalitiimi <3 Vihdoin hoitaja alkaa hakemaan suonia vasemmasta kädestä että saisi tipan siihen. Samall
Lue lisää

Selkäni leikkaus: NAG67 Lannerangan nikamasolmujen välinen luudutus takaa, yli 2 nikamaa sekä 11 mm ja 10 mm implantit

Kuva
Vihdoin ja viimein koitti perjantai 9.10 ja aamu. Heräsimme miehen kanssa puoli neljä ja lähdimme neljän jälkeen ajelemaan kohti meidän yliopistollista sairaalaa. Minulla oli aika klo 6.50 Leiko-osastolle. Saavuimme hyvissä ajoin paikalle, mieheni kärräsi minut osastolle pyörätuolilla sillä oikea jalkani oli viikkojen saatossa mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi. Kotona sain sen hädin tuskin kynnyksen yli ja rappusissa jalka valui perässä kuin märkä räkä. Onneksi meillä on kotona kyynärsauvat, ilman niitä en olisi voinut liikkua sängystä mihinkään. Ja ilman niitä minua ei taatusti oltaisi päästetty vuodeosastolta kotiin odottamaan leikkausta, vaikkakin lääkitys saatiin kuntoon ja kivut haltuun. Ilmottauduin osastolle ja sainkin petipaikan kun pyydin sitä. Istuminen kun ei silloin eikä nytkään ole paras asento olla. Ei mennyt kauaa kun hoitaja haki minut haastatteluun. Otettiin vaikka minkälaisia mittauksia, sovitettiin tukisukkia ja käytiin läpi koko sairashistoria sekä edeltäv
Lue lisää