Minä ja minun kipu-elämäni

Olemme miehen kanssa olleet yhdessä kohta 6 vuotta, joista naimisissa 2,5 vuotta. Ja oikeastaan koko meidän yhdessä olon aikana minun selkäni ja siitä johtuneet kivut ovat olleet kolmas osapuoli suhteessaamme.  Joka parisuhteen alussa on jakso jolloin elämä ja maailma on niin vaaleanpunaista ja ihanaa. Se on sitä rakkauden ensihuumaa. Meillä tämä jakso oli lyhyt, kiitos minun selkäni. Saimme elää huumaamme reilun 3 kk kunnes kompuroin imurin johtoon ja jouduin sairaalaan. Tuosta päivästä asti selkäni on näytellyt suurinta roolia meidän parisuhteessa. Selkäsairauteni ja kipujeni myötä normaali parisuhde on muuttunut enemmän ja vähemmän hoivasuhteeksi jossa on onneksi mukana ehdotton rakkaus. On todella paljon asioita joissa tarvitsen mieheni apua. Esimerkkinä sanotaan, että en ole pessyt itse omia jalkojani polvista alaspäin reiluun 1,5 vuoteen. Myös kaikki raskaimmat taloustyöt, tallityöt ja kodinhoitotyöt olen joutunut jättämään miehen harteille. Ja jossei noista ole tu

Vihdoin ja viimein koitti perjantai 9.10 ja aamu. Heräsimme miehen kanssa puoli neljä ja lähdimme neljän jälkeen ajelemaan kohti meidän yliopistollista sairaalaa. Minulla oli aika klo 6.50 Leiko-osastolle. Saavuimme hyvissä ajoin paikalle, mieheni kärräsi minut osastolle pyörätuolilla sillä oikea jalkani oli viikkojen saatossa mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi. Kotona sain sen hädin tuskin kynnyksen yli ja rappusissa jalka valui perässä kuin märkä räkä. Onneksi meillä on kotona kyynärsauvat, ilman niitä en olisi voinut liikkua sängystä mihinkään. Ja ilman niitä minua ei taatusti oltaisi päästetty vuodeosastolta kotiin odottamaan leikkausta, vaikkakin lääkitys saatiin kuntoon ja kivut haltuun. Ilmottauduin osastolle ja sainkin petipaikan kun pyydin sitä. Istuminen kun ei silloin eikä nytkään ole paras asento olla. Ei mennyt kauaa kun hoitaja haki minut haastatteluun. Otettiin vaikka minkälaisia mittauksia, sovitettiin tukisukkia ja käytiin läpi koko sairashistoria sekä edeltäv

Kotia kohti Keskiviikkona 14.päivä lääkärin kierrolla tuli tieto että torstaina pääsen kotiin. Kyseessä oli sama lääkäri, ilmeisesti selkäkirurgi, joka oli hoitanut minua viikonlopun yli kun olin osastolla vuodelevossa leikkauksessa sattuneesta selkäytimen duura-vuodosta johtuen. Samalla sovittiin millaisella lääkityksellä lähden kotiin ja myöhemmin oli vielä kipuhoitajan kanssa puhetta miten lähdetään lääkitystä titraamaan kipujen salliessa. Ette usko kuinka mahtava fiilis oli. Kotiin pääsee toipumaan ja lääkitys on hanskassa. Noh, koitti torstai ja minulle aivan uppo-outo lääkäri tuli minua kotiuttamaan. Ja hups, lääkitys sit muutettiin kertalennosta. Voimakkaat kipulääkkeet tuli sit alta viikossa 60 mg päiväannoksesta tiputettua 20 mg. Myöskään läpilyöntikipuun/kipukohtauksiin en saanut mitään. Kehotti ottamaan grammasen Para-Tabsin!!! Voi toimia ehkä jollakin joka ei ole elännyt yli vuoden opiaattipohjaisilla kipulääkkeeillä. Ja muutenkin kommentti oli aika outo kun syön j

Blogini on pitkän aikaa herjannut jotain ihme virhettä, html on vanhentunut tai jotain. Mutta nyt näyttää siltä, että voin taas tekstejä kirjoitella ja tallentaa. Tämän hiljaisuuden aikana on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä.  Sain olla kotona ennen leikkausta koko viikon sillä viikonloppuvapaa sujui moiteetta. Kivut pysyivät kurissa, sain nukuttua ja kerättyä voimia leikkaukseen. Ja suurin kiitos tästä kuuluu minun taustajoukoilleni. Rakkaalle aviomiehelleni, omilke vanhemmille, appivanhemmille ja kaikille sukulaisilke ja ystäville, jotka ovat minua auttaneet ja tukeneet. Ilman heitä kotihoitoni ei olisi onnistunut. Nyt san nauttia minulke rakkaista asioista omassa kodissani. Nytten makaan yliopistollisen sairaalan kirurgisella osastolla ja leikkauksesta on reilu kaksi päivää. Kaikki ei ole mennyt ihan tuubiin, mutta hengissä ollaan, kivut on hallinnassa ja jalkojen toimintakyky paranee tunti tunnilta. Mutta lisää juttua tulee myöhemmin, tulin vain ilmoittamaan etten ole tei

Mulla on ollut ilo ja kunnia nukkua reilun vuoden tauon jälkeen yli 10 tunnin yöunet. Mulla pikkuhiljaa saatiin lääkitys hallintaan, kivut ovat laskeneet dramaattisesti sanotaan kahden viikon takaisesta. Myös tieto siitä, että leikkauspäivä on lyöty lukkoon. Laihdutusurakka on tältä erää ohi. Stressitasoni on madaltunut kun taloustilanteeni on vuoden vaihteeseen asti hallinnassa. Fysioterapiassa ja kuntoutuksessa on haettu keinoja rentoutumiseen. Ehkä tämä kaikki sai yhdessä nukkumatin vihdoin ja viimein kippaamaan unihiekkalastin oikeaan osoitteeseen. Olen nyt nukkunut kaksi yötä yli 10 tunnin unella, päälle lukuisat päiväunet niin voin toden teolla sanoa että mun olo on upea.  Mä olen aina rakastanut nukkumista ja olen äärimmäisen hyvä siinä. Voin nukkua ihan missä vaan ja miten vaan. Ennätys taitaa olla 25 minuutin Helsinki-Turku potkurikoneella lennetyssä lennossa. Nukahdin lähdön jälken ja heräsin siihen kun lentoemo karjuu mun korvaan, että laskeudutaan Turkuun. Joten ki