Unenne on saapunut, pahoittelemme viivästymistä


Mulla on ollut ilo ja kunnia nukkua reilun vuoden tauon jälkeen yli 10 tunnin yöunet. Mulla pikkuhiljaa saatiin lääkitys hallintaan, kivut ovat laskeneet dramaattisesti sanotaan kahden viikon takaisesta. Myös tieto siitä, että leikkauspäivä on lyöty lukkoon. Laihdutusurakka on tältä erää ohi. Stressitasoni on madaltunut kun taloustilanteeni on vuoden vaihteeseen asti hallinnassa. Fysioterapiassa ja kuntoutuksessa on haettu keinoja rentoutumiseen. Ehkä tämä kaikki sai yhdessä nukkumatin vihdoin ja viimein kippaamaan unihiekkalastin oikeaan osoitteeseen. Olen nyt nukkunut kaksi yötä yli 10 tunnin unella, päälle lukuisat päiväunet niin voin toden teolla sanoa että mun olo on upea. 

Mä olen aina rakastanut nukkumista ja olen äärimmäisen hyvä siinä. Voin nukkua ihan missä vaan ja miten vaan. Ennätys taitaa olla 25 minuutin Helsinki-Turku potkurikoneella lennetyssä lennossa. Nukahdin lähdön jälken ja heräsin siihen kun lentoemo karjuu mun korvaan, että laskeudutaan Turkuun. Joten kipujen astuttua kuvioihin ja niiden vaikuttaessa pikkuhiljaa kykyyni nukkua, olin musertunut. Uni on ollut minulle aina tärkeä keino ladata akkuja ja kerätä voimia. Aina ennen isoja koetuksia, esim. työhaastattelut tai koulun pääsykokeet, nukun viikon verran yki 10 tuntia joka yö. Sillä valmistan kroppaani ja varsinkin päänuppiani tulevaa koitosta varten. Ja se kannattaa. Olen päässyt aina niihin kouluihin mihin olen hakenut ja omaan 90% pääsyvarmuuden haettua työpaikkaa kohden, koskien työhaastattelu vaihetta. Joten uni on mun juttu. Ja nyt se on palanut elämääni. Olen korkannut virtuaalisen skumppapullon ja nauttinut sitä suloisten päikkäreiden päälle. Skool!

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä kommenttia jos jokin mieltäsi askarruttaa, otetaan myös vastaan risut ja ruusut sekä kehitysideat, postausehdotukset kuin muutkin asiat.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Selkäkipuni lääkitys ja muu ei-lääkinnällinen hoito

Kuva
Ihan alkuun sanon että nyt korpee miestä. Minulla oli viittä vaille valmis postaus tästä lääkeaiheesta, niin blogger otti ja hävitti sen. Vaikka olin sen sata kertaa painanut Tallenna- nappia. No, ei kait se auta muuta kuin aloittaa alusta. Eli postaus koskee niitä kaikkia lääkkeitä joita olen tämän kipumatkani aikana käyttänyt tai käytän edelleen. Sekä muita keinoja joilla olen yrittänyt helpottaa oloani ja elämääni kipujen osalta. Otathan huomioon kuitenkin, että minä en ole lääkäri, fyssari enkä farmaseutti joten tietoni ovat peräisin netin sivustoilta sekä omista kokemuksistani. Se mikä sopii minulle, ei sovi välttämättä sinulle. Tämä on vain osa minun kokemaani kipuelämään ja keinoja helpottaa sitä. KIPULÄÄKKEET Burana. Burana-tablettien sisältämä ibuprofeeni on ns. tulehduskipulääke. Se estää kivuntunteen välittymistä keskushermostoon vähentämällä tulehdusta ja kipua voimistavien välittäjäaineiden muodostumista . Perustulehduskipulääke jota jokainen lääkäri määrää
Lue lisää

Ranne leikattu

Kuva
Nyt on oikea räpylä leikattu. Diagnoosihan oli G56.0 eli Syndroma canalis carpi l. dx. ja hoitona tähän vaivaan päädyttiin siis leikkaukseen eli keskihermon vapautukseen. Päiväkirurginen operaatio oli nopea. Aamulla piti olla sairaalassa klo 7.30 ja kotiin pääsin saattajan kanssa lähtemään klo 12.15. Leikkaussalissa olin korkeintaan 35 minuuttia ja itse leikkaus kesti varmaan vartin tai 20 min.  Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa ja verityhjiössä, minulle uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus lääketieteen saralla. Piikkikammoisena, heti kun kuulin että puudutuksessa tehdään leikkaus, pyysin esilääkitystä kun jo pelkkä leikkaus jännitti aivan kamalasti. No, eihän tämä suunnitelma mennyt ihan niin kuin oli ajateltu. Minä könysin leikkauspöydälle johon minulle tuotiin polvien alle kolmion mallinen tyyny helpottamaan selkäni tilaa leikkauksen ajaksi. Ihana leikkaussalitiimi <3 Vihdoin hoitaja alkaa hakemaan suonia vasemmasta kädestä että saisi tipan siihen. Samall
Lue lisää

Selkäni leikkaus: NAG67 Lannerangan nikamasolmujen välinen luudutus takaa, yli 2 nikamaa sekä 11 mm ja 10 mm implantit

Kuva
Vihdoin ja viimein koitti perjantai 9.10 ja aamu. Heräsimme miehen kanssa puoli neljä ja lähdimme neljän jälkeen ajelemaan kohti meidän yliopistollista sairaalaa. Minulla oli aika klo 6.50 Leiko-osastolle. Saavuimme hyvissä ajoin paikalle, mieheni kärräsi minut osastolle pyörätuolilla sillä oikea jalkani oli viikkojen saatossa mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi. Kotona sain sen hädin tuskin kynnyksen yli ja rappusissa jalka valui perässä kuin märkä räkä. Onneksi meillä on kotona kyynärsauvat, ilman niitä en olisi voinut liikkua sängystä mihinkään. Ja ilman niitä minua ei taatusti oltaisi päästetty vuodeosastolta kotiin odottamaan leikkausta, vaikkakin lääkitys saatiin kuntoon ja kivut haltuun. Ilmottauduin osastolle ja sainkin petipaikan kun pyydin sitä. Istuminen kun ei silloin eikä nytkään ole paras asento olla. Ei mennyt kauaa kun hoitaja haki minut haastatteluun. Otettiin vaikka minkälaisia mittauksia, sovitettiin tukisukkia ja käytiin läpi koko sairashistoria sekä edeltäv
Lue lisää