Clostridium botulinum -bakteeri

Kolmas kerta toden sanoo. Toivon totisesti! Vajaa viikko sitten sain kolmannen kerran botox-pistokset. 200 yksikköä botuliini-hermomyrkkyä pistettiin minun otsaan, ohimoille, purentalihaksiin, niskaan ja hartihoihin. Pistoksia oli toistakymmentä. Minulla yritetään hoitaa sairautta tällä kidutuksella ja joku haluaa vapaaehtoisesti tätä myrkkyä kehoonsa. Hullua, niin hullua.

"Botuliini on Clostridium botulinum -bakteerin erittämä hermomyrkky. Botuliini on voimakkain ihmisen tuntemista myrkyistä. Se on 15 000 kertaa niin voimakas kuin kosketuksesta tarttuva VX-kaasu ja 100 000 kertaa niin voimakas kuin hengittämällä tarttuva GB-kaasu sariini." Kertoo internetin ihmeellinen maailma.

Samalla neuron reissulla mun lääkitystä rukattiin. Yhdestä lääkkeestä pääsen eroon, JEE! Mun ruokahalun pois ajaneen Topimaxin saan vihdoin ja viimein ajaa alas. Eipä siitä minulle mitään hyötyä ole ollut. Toinen lääkemuutos on Verpamilin tuplaus. Sitä on tähän asti mennyt kolme tabua päivässä. Tämä vähän jännittää sillä kyseessä on sydänlääke ja nyt jo yhden tabun nosto tuntuu olossa aikalailla. Huimaa ja sydän heittää volttia rinnassa. Saa nähdä kuinka käy...

Mutta tällaista tämä on, Hortoniin kun EI OLE olemassa omia lääkkeitä. Mennään muiden sairauksien lääkkeillä joten riesana on jäätävät sivuvaikutukset ja pelko siitä, että tehoa ei ole. Ei ole yksi eikä kaksi estolääkettä joita olen tässä kohta kahden vuoden aikana kokeillut. On mun kohdalla Pharma Fennica kyllä kahlattu läpi pariin otteeseen.

No, toivotaan että botox auttaa ja lääkemuutokset toimii. Ai, niin. Lito-annostakin nostettiin kun edelleenkään en ole hoitotasossa litium-arvoni kanssa. Muija alkaa olemaan kyllä kohta niin Ekokem-kamaa että... =D

Sarjaa takana siis 9,5 kk ja olo sen mukainen. Silmäpussit polvissa, aivot on lakannut toimimasta kokonaan, ajatus ei kulje, muisti prakaa, sytytyslanka on lyhyt, oon kiukkuunen koko ajan, sietokyky/kipukynnys helvetin matalalla, univaje alkaa olemaan Mt Everestin kokoinen, väsyttää koko ajan (24/7), mitään en saa tehtyä. Tulikohan siinä tärkeimmät... Päivä päivältä ajatus siitä, että luovuttaminen on helvetin hieno ajatus, houkuttaa!

Kuva lainattu netistä

Kommentit

Lähetä kommentti

Jätä kommenttia jos jokin mieltäsi askarruttaa, otetaan myös vastaan risut ja ruusut sekä kehitysideat, postausehdotukset kuin muutkin asiat.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Selkäkipuni lääkitys ja muu ei-lääkinnällinen hoito

Kuva
Ihan alkuun sanon että nyt korpee miestä. Minulla oli viittä vaille valmis postaus tästä lääkeaiheesta, niin blogger otti ja hävitti sen. Vaikka olin sen sata kertaa painanut Tallenna- nappia. No, ei kait se auta muuta kuin aloittaa alusta. Eli postaus koskee niitä kaikkia lääkkeitä joita olen tämän kipumatkani aikana käyttänyt tai käytän edelleen. Sekä muita keinoja joilla olen yrittänyt helpottaa oloani ja elämääni kipujen osalta. Otathan huomioon kuitenkin, että minä en ole lääkäri, fyssari enkä farmaseutti joten tietoni ovat peräisin netin sivustoilta sekä omista kokemuksistani. Se mikä sopii minulle, ei sovi välttämättä sinulle. Tämä on vain osa minun kokemaani kipuelämään ja keinoja helpottaa sitä. KIPULÄÄKKEET Burana. Burana-tablettien sisältämä ibuprofeeni on ns. tulehduskipulääke. Se estää kivuntunteen välittymistä keskushermostoon vähentämällä tulehdusta ja kipua voimistavien välittäjäaineiden muodostumista . Perustulehduskipulääke jota jokainen lääkäri määrää
Lue lisää

Ranne leikattu

Kuva
Nyt on oikea räpylä leikattu. Diagnoosihan oli G56.0 eli Syndroma canalis carpi l. dx. ja hoitona tähän vaivaan päädyttiin siis leikkaukseen eli keskihermon vapautukseen. Päiväkirurginen operaatio oli nopea. Aamulla piti olla sairaalassa klo 7.30 ja kotiin pääsin saattajan kanssa lähtemään klo 12.15. Leikkaussalissa olin korkeintaan 35 minuuttia ja itse leikkaus kesti varmaan vartin tai 20 min.  Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa ja verityhjiössä, minulle uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus lääketieteen saralla. Piikkikammoisena, heti kun kuulin että puudutuksessa tehdään leikkaus, pyysin esilääkitystä kun jo pelkkä leikkaus jännitti aivan kamalasti. No, eihän tämä suunnitelma mennyt ihan niin kuin oli ajateltu. Minä könysin leikkauspöydälle johon minulle tuotiin polvien alle kolmion mallinen tyyny helpottamaan selkäni tilaa leikkauksen ajaksi. Ihana leikkaussalitiimi <3 Vihdoin hoitaja alkaa hakemaan suonia vasemmasta kädestä että saisi tipan siihen. Samall
Lue lisää

Selkäni leikkaus: NAG67 Lannerangan nikamasolmujen välinen luudutus takaa, yli 2 nikamaa sekä 11 mm ja 10 mm implantit

Kuva
Vihdoin ja viimein koitti perjantai 9.10 ja aamu. Heräsimme miehen kanssa puoli neljä ja lähdimme neljän jälkeen ajelemaan kohti meidän yliopistollista sairaalaa. Minulla oli aika klo 6.50 Leiko-osastolle. Saavuimme hyvissä ajoin paikalle, mieheni kärräsi minut osastolle pyörätuolilla sillä oikea jalkani oli viikkojen saatossa mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi. Kotona sain sen hädin tuskin kynnyksen yli ja rappusissa jalka valui perässä kuin märkä räkä. Onneksi meillä on kotona kyynärsauvat, ilman niitä en olisi voinut liikkua sängystä mihinkään. Ja ilman niitä minua ei taatusti oltaisi päästetty vuodeosastolta kotiin odottamaan leikkausta, vaikkakin lääkitys saatiin kuntoon ja kivut haltuun. Ilmottauduin osastolle ja sainkin petipaikan kun pyydin sitä. Istuminen kun ei silloin eikä nytkään ole paras asento olla. Ei mennyt kauaa kun hoitaja haki minut haastatteluun. Otettiin vaikka minkälaisia mittauksia, sovitettiin tukisukkia ja käytiin läpi koko sairashistoria sekä edeltäv
Lue lisää