Loppuvuoden kuulumiset

Huomasin että minun viimeisimmät päivityksestä on yli 9 kk aikaa, joten aika varmaan päivitellä tännekin kuulumiset.

Kaikista tärkein ensin: olen KIVUTON!!! Sarjani katkesi heinä-elokuun taitteessa ja siitä lähtien olen ollut kivuton. Toki yksittäisiä migge- tai horton-kohtauksia tulee, mutta saan ne todella nopeasti haltuun energiajuomalla, hapella, kylmällä suihkulla, peruskipulääkkeillä, lakritsijauheella tms. Ette usko kuinka upeaa on vain olla hengissä 1,5 vuoden jatkuvan kivun jälkeen. Eli kohta 5 kuukautta olen ollut oman elämäni rouva.

Jotakuta voi varmaan kiinnostaa miten onnistuin tässä? Yksinkertaista, jätin kaikki myrkyt pois. Ajoin kaikki estolääkkeeni alas enkä suostu käyttämään triptaaneja (kohtauslääke). Nautin ainoastaan D-vitamiinia ja melatoniinia. Eli luomuilla mennään ;) Jollekin horton-ihmiselle tämä luomu-sana tässä kertoo varmasti enemmän. Kyllä, se on totta. Kivuttomuus on totta! Ota rohkeasti askel kohti sitä... Koululääketiede ei meitä osaa auttaa tämän taudin kanssa, valitettavasti. Muuta kuin tarjoilemalla happi-reseptin ja sympatiaa.

Mitä muuta elämääni kuuluu? Noh, olen työtön opiskelija. Luit oikein. Minulla ei ole työpaikkaa. Sain potkut sen jälkeen kun olisin syyskuussa saanut palata töihin lyhennetyllä päivällä. Työnantaja ei suostunut lyhyeen päivään, joten se oli sitten adjö. Hitto, että mua ärsyttää vieläkin. Olisivat irtisanoneet minut sairasloman aikana tai sanoneet ettei töitä ole vaikka paranetkin. Kyllä heillä oli tiedossa taatusti se, että lyhyempää päivää ei voi tarjota. MÄ hartiavoimin tein hommia että voin palata työhön jota rakastin. Eniten ärsyttää se, että olisin voinut hakea heti uutta työtä ja kartoittaa työmarkkinoita, mutta ei. Tipahdin täysin tyhjän päälle, kiitos vaan työnantajani. Mutta mä olen niin tottunut tähän, että mun elämässä ei mikään mene niin kuin on suunniteltu. Joten hain keväällä opiskelemaan ja pääsinkin.

Joten tällä hetkellä opiskelen bio- ja kiertotalouden muuntokoulutuksessa. Mulla on alla inssin tutkinto, jota olen nyt siis päivittämässä tuohon suuntaan. Opinnot ovat nyt puolessä välissä ja keväällä olisi tarkoitus saada uusi tutkintonimike kouraan. Sitten alkaa vain ankara töiden haku. Saa nähdä kuinka käy, löytyykö mun unelmien työpaikka. Alkaa tämä vara-vara-vara-varasuunnitelmien teko kyrsimään. Olisi ihana löytää se oma paikkansa työmaailmasta ja päästä näyttämään kyntensä.

Eläinlaumalle kuuluu hyvää. Kolme kookia, kissa, kani ja kaksi akaattikotiloa asustelee edelleen meillä. Posse-hevosen kanssa tein raskaan, mutta niin oikean ratkaisun ja myin sen eteenpäin sellaiseen kotiin, missä sen kanssa voidaan touhuta muutakin kuin tallin ulkoseinän tuijottelua. Niin ihana kuin Posse onkin, ei minusta ollut fiksua, tervettä ja eloisaa hevosta laitumella seisottamaan. Kun ei tuo pää kestänyt vähäistäkään ratsastusta... Nyt on taas tilanne eri, mutta katsotaan nyt. Jos joskus vielä omistan oman hevosen, sillä välin käyn omalla lempitallilla hevosia hoitamassa, rapsuttelemassa ja ratsastamassa.

Ilmarin kanssa kiersimme ahkeraan näyttelyitä ja syyskuussa Rauman ryhmänäyttelyssä herra valioitui. Minun oma, eka Suomen muotovalio. Huikea fiilis! Saku-iskän kanssa ollaan jatkettu lukukoira-keikkoja ja Jallun kanssa touhutaan kaikenlaista muuta mukavaa, lähinnä nenähommia. Ilmarin kanssa mennään tammikuussa NoseWork-kurssille, josta saan varmasti vinkkejä myös Jallun kanssa touhuamiseen.

Muuten elo on ollut tasaista ja eteenpäin menevää. Joten nyt onkin hyvä hetki toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnea tulevalle vuodelle 2020. Ehkä kohtaamme vielä, ei sitä koskaan tiedä. Koska en tätä blogia niin ahkeraa päivittele, niin käyhän vilkaisemassa mun tarinatupaa. Siellä riittää luettavaa mun tekstien muodossa. Eli Jennin Tarinatupa: https://jennintarinatupa.blogspot.com/