Kun ruoka on vihollinen

Kun olet kipeä, et voi oikein harrastaa liikuntaa, ulkona on ihan liian kirkasta joten olet pakotettu olemaan sisällä. Mikä on sen parempi harrastus kuin syöminen. Tehdä lempiruokaa, vetää viltti päälle ja laittaa hyvä elokuva pyörimään dvd-soittimeen ja yrittää unohtaa ne kivut hetkeksi. Mutta kun lääkitys ja kivut onkin tehnyt syömisestä sinulle maailman inhottavimman asian. Pelkkä sana ruoka oksettaa, jääkaapin oven aukaisun ääni saa mahan kääntymään ympäri, ruuan haju saa etovan olon aikaan ja sinun ei vaan yksinkertaisesti tee MIELI ruokaa. Jep, tätä on elämäni ollut viimeiset kolme kuukautta. Se myös näkyy puntarilla. Kymmenen kiloa on elopainoa lähtenyt tästä emännästä reilussa kahdessa kuukaudessa. NOT GOOD!!!

Minun vartalossa tämä painonpudotus ei todellakaan haittaa, sillä en ole siellä BMI-käyrällä alipainoisten mallien osastolla, mutta eihän tämä ole millään muotoa sitä tervettä ja fiksua laihduttamista. Jos ainoa asia mitä saat kurkusta alas koko päivänä on vesi tai ensimmäisen kerran syöt päivällä kello kuusi illalla. Pienemmästäkin on ihmisille kehittynyt syömishäiriöitä ja usko kun sanon, en halua syömishäiriötä itselleni tässä tilanteessa. Nämä neurologiset sairaudet riittää minulle, kiitos vaan.

Eikä pitemmän päälle tämmöinen peli voi jatkua, ei ihmiskroppaa ole luotu elämään tämmöisella säästöliekillä. Mun aineenvaihdunta on taatusti sekaisin kuin seinäkello, siihen päällee nämä kivut, lääkitys, stressi, huonot yöt, masennus. Ei varmaan ole helppoa olla tämän akan keho. Liikkua, helliä, rakastaa pitäisi tätä tomumajaa mutta miten. Polttoainetta kun ei voi tankata kun ei tee mieli, ei pysty. Edes suklaa ei uppoa. Voitteko kuvitella! Nainen joka ei halua suklaata. Lukitkaa pöpilään jo. Helvetti vieköön...

Olen kokeillut kaikkea. Tehnyt lempiruokia. Yrittänyt syödä terveellisesti, epäterveellisesti... Nauttinut vain nestemäisiä ruokia, vältellyt hiilihydraatteja, sokereita, valkoisia jauhoja. Mutta kun ei auta. Kun se etova olo on vaan ja pysyy, ruokaa ei tee mieli. Piste! Uskon että se johtuu ihan puhtaasti mun lääkityksestä eli taitaa ainoa vaihtoehto olla lääkityksen vaihtaminen. Tosin ei se minua haittaa, kohtauksia tulee tappavan tasaisesti eli vaste estolääkitykselle on aika surkea tällä lääkityksellä eli jotain sille on tehtävä joka tapauksessa.

Illalla mennään pääsiäiskokolle, toivottavasti löytyy sen verta ruokahalua että saisin edes yhden nuotiomakkaran sinapilla kurkusta alas. Sitä odottellessa. Varokaahan että ette mene liian lähelle kokkoja...