Blogin elvytys käynnissä

Tervehdys kaikille. Vuoden hiljaiselon jälkeen ajattelin raapustaa jotakin tekstiä tännekin. Syitä on moniakin, mutta päälimmäinen on se, että kivut ovat taas palanneet osaksi minun elämääni.

Selkä? Ei suinkaan. Se ei ole päivääkään vihoitellut selkäleikkaukseni jälkeen. Joten saan edelleen kiittää Pirkka Mäkelää ja Pietari Kinnusta kerrassaan loistavasta lääketieteellisestä työstä jota he ovat kohdallaan tehneet. Kiitos herroille. Selkä on kestänyt jopa hevosen selästä alastulemiset, työn rasitukset, kaatumiset, tippumiset, huonot sängyt ja kaiken mahdollisen. Jopa kaksi vuotta leikkuusta on tullut täyteen, joten luutuminenkin on nyt "täydellinen".

Ei vaan, minulla on diagnosoitu migreeni ja Hortonin neuralgia. Migreeni on varmaan monelle tuttu vaiva, mutta kovinkaan moni ei tunne Hortonia. Se on sarjoittainen päänsärky, jolla on inhottavasti korvaan kalskahtava lempinimi: itsemurha-päänsärky. Nimi on kyllä varsin osuva. Se kertoo kyseisestä sairaudesta kaiken. Kipu on hyvin voimakasta ja verrattavissa esimerkiksi munuaiskiviin tai synnytykseen.

Horton on harvinainen sairaus, sitä sairastaa noin 0,1% väestöstä eli noin yksi tuhannesta suomalaisesta. Tauti on yleisempää miehillä kuin naisilla, karkea jako on noin 20-80. Eli aikamoinen lottovoitto saada naisena tämä tauti. Kuin myös saada molemmat neurologiset päänsärkytaudit, migreeni ja horton. Wuhuu, jossakin lotossa onnistanut!

Heti alusta alkaen, migreeni-diagnoosin sain helmikuussa 2017, tauti on ollut minulla haastava ja vaatinut esimerkiksi minulta pitkiäkin sairaalajaksoja ja tuntuu että mitkään lääkkeet ei pure. Horton-diagnoosin sain vihdoin ja viimein tammikuussa 2018. Sain se jo aiemmin kunnes yksi neurologi purki sen myöhemmin pois ja määräsi minulle ihan eri lääkkeet vain sen takia, koska olin nainen. En minä voi Hortonia sairastaa! Tämä suisti mun taudit ihan järkyttävään kierteeseen josta en ole vieläkään tointunut... 

Olen taas joutunut luopumaan yhdestä minulle rakkaasta työstä, 3-vuorotyöstä tehtailla. Ei riittänyt etten saanut seilata maailman meriä, nyt en enää voi tehdä vuorotöitä teollisuudessa. Onneksi löysin tilalle ihanan päivätyön logistiikan alalta, mutta taas nämä sairaudet heittivät omat varjonsa työelämäni ylle. 

Olen ollut jo toista kuukautta sairaslomalla sillä kivut pitävät minut melkeinpä petipotilaana 24/7, yöunet ovat mitättömät, kohtauksia tulee tuhkatihiään, en pysty ajamaan autoa... Ei siinä paljon töissä voi olla. Joten ei varmaan tarvitse kenellekään sanoa että ei tässä mieli ole kovinkaan korkealla. Jos saisin toivoa ihan mitä vaan tässä maailmassa, niin toivoisin nämä herraseuralaiseni miggen ja Horttonin hornan tuuttiin elämästäni!!!