Pääasioita

Reilu viikko sitten pääsin nuppitohtorin juttusille ja aiheena oli psykoterapian mahdollinen aloitus. Oma mielenterveyshoitaja ja työterveyslääkäri olivat molemmat vakaasti sitä mieltä, että hyötyisin kovasti siitä, joten sitä olin herra psykiatrilta hakemassa. Lausuntoa Kelalle siis. Tietty samalla reissulla arvioidaan minun mielenterveyteni muutenkin ja mielialani yms sekä tukeeko minun muu lääkitys riittävästi estolääkitystä jne. Eli tuollainen kartoitus/tukikäynti.

Vino pino kaikenmaailman kyselyjä tuli täytettyä ja yli kaksi tuntia tuli avauduttua asioista herra tohtorille. Olin kuulkaa ihan loppu sen reissun jälkeen ja sain ihan jäätävän horton-kohtauksen. Mutta nyt lähti Kelaan hakemus psykoterapiaan sekä taas uusi sarake mun diagnoosi-listaan:

F33.2 Toistuva, vaikea-asteinen reaktiivinen masennustila ilman psykoottisia oireita

Noh, eipä tuota kenenkään tartte einstein olla että lopputulos makaa tuossa. Yli puoli vuotta jatkunut 24/7 kipu, järjettömät kohtaukset siihen päälle, taas yksi ammatti viety minulta enkä voi tehdä 3-vuorotyötä, en nytkään saa tehdä sitä työtä mitä haluan ja työpaikalla missä viihdyn, ajokortti on lääkärin taskussa, elämänlaatu on mitä on, ahdistus on valtaisa, vitutus sitäkin suurempi, en ole hyväksynyt näitä sairauksia, sitä vähemmän olen hyväksynyt tätä kroonista kipua osaksi elämääni... Lista on loputon!!!

Täti kenottaa mihin sattuu, mutta MÄ OON SELÄSSÄ!!!

Jälleen kerran sanon vain, luojan kiitos meirän elukoista. Ilman niitä mun nokka ei olisi pinnalla.  Ei, ei... Syvälle oltaisiin upottu. Kuin kivi pohjaan!

Olen kolme kertaa käynnyt jo Possenkin selässä ja siellä on ollut jopa hetkittäin, millisekunteja, aikoja kun mun pää ei ole ollut kipeä. Upea tunne <3 Ja nuo meirän kolme pöyröötä koiraa sitten. Nuorin koiristamme täytti 1.8 vuoden, yritin ottaa meistä söpöä yhteiskuvaa. Joo, hyvin onnistuin... Ohessa meidän onnistunein otos.

Lääkkeitähän mä olen tän vuoden puolella syönyt jo parin repullisen verran ja nyt vihdoin ja viimein sain maksukaton täyteen (jos multa kysytään niin se summa on ihan tolkuttoman suuri). Sen kunniaksi tilasin Woikoskelta vihdoin ja viimein pienemmän happipullon itselleni (viiden kilon komposiittipullo, jaksaa jopa kantaa mukana). Nyt mulla on ns. matkahappipullo. JEEEEEEE, nyt ei tartte pelätä että saan megalomaanisen kohtauksen kaupassa tms ja joutuu soittaa lanssin paikalle kun ei energiajuoma ja lakujauhe auta pelkästään.

Viime viikolla saatiin myös vihdoin ja viimein se ukkonen tänne meidänkin perukoille. Reilun tunnin Ukko ylijumala ryskäsi hoodeilla ja kyllä mun olo helpottui, harmi kun helteet loppui samalla siihen. Mutta onneksi lämpö palaa kohta taas luoksemme, itselle tuo lämpö on kyllä parempi vieras kuin kylmä. Ei lämmin luita riko, varsinkaan tuota leukaluuta...