Kuoleeko kipu huutamalla?
Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää.
Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.
Maailman pisimmät tunnit, niiden otteeseen jää kiinni, niitä kantaa loppuun asti, vaikka itse ei aina huomaa. Millainen on se taivas, jota ei löydetty koskaan? Olen kuullut paljon siitä, osan jopa omasta suustani.
Toinen pitkälle jaksaa, kun itselleen vain huutaa:
Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.
Joku meistä on onneton. Palanut mutta tunnoton. Katuva mutta uskoton. Enemmän kuin rauhaton.
Periaate on ehdoton. Perustelu on aukoton. Yhtälö ehkä mahdoton. Miten niin muka armoton?
Apulanta - Koneeseen kadonnut
Viime lauantai oli kiva päivä. Olin kahden koirani kanssa koiranäyttelyssä. Sain isoveljeni kuskiksi, aurinko paistoi ja näin pitkästä aikaa koirieni kasvattajaa, jonka koen myös ystäväkseni sillä hän on ihan helvetin mahtava ihminen. Maanläheinen, jalat maassa tyyppi ja hänen kanssaan on ilo jutella asiasta kuin asiasta eli odotin kivaa päivää. Näinhän se tuli myös olemaan... Siinä sivussa toinen koiristani toi tuliaisiksi vara-sertin, ollen myös paras-uros kehän kolmas (voitti oman luokkansa myös). Nuorin koirani keräsi kokemusta kehästä, kyseessä oli koiran ensimmäinen näyttely ja ilman mammaa kehässä ei tietenkään voinut liikkua. Eli seuraavassa näyttelyssä minut piilotetaan vessaan että kasvattiäiti saa rauhassa keskittyä junnun esittämiseen ja junnu ei itke minun perääni...
Mutta niinhän siinä kävi, että herraseuralaiseni, herra Migge ja mr. Horton päättivät sitten kostaa oikein urakalla kivan päivän. Kivut ovat olleet taas ihan omilla VAS-asteikoilla siitä lähtien ja olo on suorastaan suomeksi sanottuna suoraan sieltä. Eikö tämä helvetti koskaan lopu, tämä pään sisäinen inferno hellitä!!! Yllä olevat Apulannan kappaleen sanat kuvaavat täysin olotilaani.
Motivaationi on aika nollissa, voimani on nollissa, jaksaminen on nollissa, voimavarani on nollissa.
Toinen pitkälle jaksaa, kun itselleen vain huutaa:
Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.
Joku meistä on onneton. Palanut mutta tunnoton. Katuva mutta uskoton. Enemmän kuin rauhaton.
Periaate on ehdoton. Perustelu on aukoton. Yhtälö ehkä mahdoton. Miten niin muka armoton?
Apulanta - Koneeseen kadonnut
Viime lauantai oli kiva päivä. Olin kahden koirani kanssa koiranäyttelyssä. Sain isoveljeni kuskiksi, aurinko paistoi ja näin pitkästä aikaa koirieni kasvattajaa, jonka koen myös ystäväkseni sillä hän on ihan helvetin mahtava ihminen. Maanläheinen, jalat maassa tyyppi ja hänen kanssaan on ilo jutella asiasta kuin asiasta eli odotin kivaa päivää. Näinhän se tuli myös olemaan... Siinä sivussa toinen koiristani toi tuliaisiksi vara-sertin, ollen myös paras-uros kehän kolmas (voitti oman luokkansa myös). Nuorin koirani keräsi kokemusta kehästä, kyseessä oli koiran ensimmäinen näyttely ja ilman mammaa kehässä ei tietenkään voinut liikkua. Eli seuraavassa näyttelyssä minut piilotetaan vessaan että kasvattiäiti saa rauhassa keskittyä junnun esittämiseen ja junnu ei itke minun perääni...
Mutta niinhän siinä kävi, että herraseuralaiseni, herra Migge ja mr. Horton päättivät sitten kostaa oikein urakalla kivan päivän. Kivut ovat olleet taas ihan omilla VAS-asteikoilla siitä lähtien ja olo on suorastaan suomeksi sanottuna suoraan sieltä. Eikö tämä helvetti koskaan lopu, tämä pään sisäinen inferno hellitä!!! Yllä olevat Apulannan kappaleen sanat kuvaavat täysin olotilaani.
Motivaationi on aika nollissa, voimani on nollissa, jaksaminen on nollissa, voimavarani on nollissa.
Mutta onneksi mulla on näin komea koira... Kiitos kasvattaja-Jennille kolmesta aivan mahtavasta, upeasta koirasta. Ne ovat minun tukipilarini, voimavarani, henkireikäni ja terapiaeläimeni <3
 |
| Mamma ja Saku. Kuva: SonjaK |
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttia jos jokin mieltäsi askarruttaa, otetaan myös vastaan risut ja ruusut sekä kehitysideat, postausehdotukset kuin muutkin asiat.