Kun se on niin helvetin pienestä kiinni

Heti alkuun täytyy sanoa, että nyt vituttaa, sylettää, harmittaa niin maan perkeleesti sekä itkettää niin että verisuoni katkeaa päästä juuri. Tämä kaikki sai tietysti aikaan vuosisadan horton-kohtauksen (huomannut että tunne-elämä pitäisi olla tasaisen tappavaa, tylsää suorastaan niin pysyisi nämä horton-kohtaukset aisoissa). Sen kanssa olen nyt pari tuntia kiertänyt kehää pitkin kämppää, koiratkin oli pakko nakata ulos kun ne oli koko ajan jaloissa. Kyllähän mä ymmärrän, huolissaanhan ne vain oli.

Syy tähän kaikkeen oli vain se, että en kelvannut biologiseen estolääkekokeiluun. Hitto, mulla oli niin kovat odotukset tältä. Lukenut noista kokeista että ihmiset on saanut niistä hyviä vasteita ja siinä kohtaa, kun neurologi sanoi, että haastattelun (käytiin mun epikriisejä läpi) perusteella vaikutat oikein sopivalta henkilöltä meidän koeryhmään, mun maailma kirkastui ja tuli sellainen olo että mulla on toivoa. Mutta ei, eihän mulle toivoa anneta! 

Ruvettiin käymään mun tämän hetkistä lääkitystä läpi... Voxra -> KABOOM! Sehän on masennuslääke. Jooo-ooo, mä syön sitä kipukynnyksen nostoon ja tukemaan muuta lääkitystä, sekä kohottomaan mielialaa sekä estämään masennusta ennalta. Mutta jos se on ongelma, mä voin ajaa sen alas. Nou roblem! Niin, mut sä oot syönny sitä. Niiin, oon mä syönny mielialalääkkeitä vuonna 2013-2014 kun mulla oli keskivaikea masennus selän kiputilan yms. takia. Ai, masennus. No, se estää sua pääsemästä tähän tutkimukseen... Okei. Sori, tää on jenkkitutkimus. Ne on tosi tarkkoja näissä. Esimerkiksi yksikin itsemurhayritys menneisyydessä on este. Sillä lailla. Jos oot joskus teinipissiksenä vähän viinipäissään esimerkiksi hetken mielijohteesta viillellly itseäsi tai roikkunu sillan kaiteen väärällä puolen niin se katsotaan kahdenkymmen vuoden päästä itsemurhayrityksenä, wou! Ei se mitään, en mä oliskaan halunnu saada apua, pitäkää tutkimuksenne...

Pisteet tälle tutkimuksen neurologille, hän huomasi kuinka lujille mulla otti nämä pakit. Hän selitti että jenkit ottaa omat säädöksensä ja lakinsa tosi tarkasti. Tämä tuottaa heille ongelmia ja haasteita löytää näinkin harvinaisen taudin tutkimuksiin potilaita, mutta minkäs teet. Heidän pitää Suomessa noudattaa heidän tahtoaan, ja häntä itseäkin harmittaa. Olisin varmasti hyötynyt tästä tutkimuksesta... Mutta sain häneltä kuitenki hyviä vinkkejä ja neuvoja kuinka lähtisin hoitamaan tätä minun taudinkuvaani eteenpäin. Hän oli selkeästi sitä mieltä että asialle pitää tehdä jotain ja pian, sillä tilanteeni on kriittinen ja äärimmäisen krooninen niin hortonin kuin migreeninkin suhteen. Onneksi minulla olikin tänään omalle työterveyslääkärille soittoaika ja sainkin kerrottua hänelle tämän neurologin terveiset. Ei niistä täällä vielä sen enempää, olen nyt niin pessimisti että en kokeile onneani. Niistä sitten enemmän jos asiat etenevät.

Mutta nyt otan kylmän kaurasäkin, lääkettä, happea ja menen näiden tykötarpeiden kanssa sänkyyn. Josko olo edes hitto vieköön vähän helpottaisi...

Meidän pääsiäiskokko