Ilonpilkahduksia

Kun taivaanrannassa on havaittavissa pienen pieniä auringonsäteen pilkahduksia tänne kipumaailman tummuuteen, tulee tunne että ehkä tämä elämä tästä voi taas voittaakin. Ehkä se aurinko nousee tänne mörönköllin perseeseenkin ja sitä rataa, eli eiköhän tämä kerro missä mietteissä on viime viikot menneet. Kipuja, tummia pilviä, synkkiä ajatuksia, väsymystä, vitutusta ja vielä  enemmän väsymystä. Vaikka ulkona on kevät mitä upeimmillaan... No, en minä siitä pääse nauttimaan täällä tummien rullaverhojen takana =D

Mutta, mutta. Posti kantoi minulle Varman kirjekuoren joka yllätyksekseni sisälsi MYÖNTEISEN ammattillisen kuntoutuksen-päätöksen. Ja olen todellakin sen tarpeessa. Olen sen huomannut tätä blogia kirjoittaessa, sillä niinkin yksinkertainen asia kuin kirjoittaminen tietokoneella suomeksi on minulta aivan hukassa. Kymmensormijärjestelmä, suomen kieli, oikeinkirjoitus. Ei onnistu! Sanat hukasssa, solmussa, aivot sumussa. Ei irtoa. Tähän kun lisättäisiin ruotsin kieli, englannin kieli, puhelinrumba ja muutama kymmenen sähköpostia sekä ajoja vaativat rekat. Niin ja asiakkaat, niin voilá... Minun työpäivä. NOU! Ei pysty, ei kykene.

Joten, olen onnellinen päätöksestä ja mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Älä lukija käsitä väärin, rakastan työtäni. Minulla on suunnaton ikävä töihin, ikävöin sitä tohinaa ympärilläni ja sitä tekemisen meininkiä. Sitä käsinkosketeltavaa "jokainen työpäivä on erilainen"- meininkiä. Puhumattakaan minun työnantajasta, ihan huippu. Uskomattoman upea työpaikka minulla. Kiitos Ahola Transport kaikesta. Olette upeita <3 

Mutta kun ei minusta ole antamaan 100% tässä kunnossa firmalle, ei edes 25% joten jotain pitää kehittää ja nyt siihen on mahdollisuus Varman kautta. Katsotaan mitä mun oman työvalmentajan kanssa keksitään ja löydetäänkö työnantajan kanssa joku ratkaisu vai mitä tuleman pitää. Kaikki tiet ovat avoinna, avoimin mielin tulevaan.

Seuraavana päivänä tuli sairaalasta kirje joka kertoi että lähetteeni neurologian polille on saapunut ja aika botuliinihoitoihin tulee noin kuukauden sisällä. MAHTAVAA! Eli työterveyslääkärin tekemä lähete meni läpi, lääkekokeilu-neurologin neuvot todellakin auttoivat. Pääsen botox-pistoksiin, wuhuu. Toivon totisesti että niistä on apua sillä minun estolääkkeet eivät enää auta yhtään ja olen niin valmis ajamaan ne alas. Mitä järkeä on vetää nappeja naamaan kun ei niistä ole mitään apua. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että noista pistoksista on jotain apua minulle. Onhan siis ajatus siitä että minun päähän pistetään hermomyrkkyä, puistattava! Mutta se että minulla on ollut sarja päällä 12.2 lähtien, olen ollut jatkuvassa kivussa siitä lähtien... Onhan sekin järjetöntä!

Eilen ajoin Seinäjoelle järkyttävien Horton-kohtauksienkin uhalla yhden Posse-herran takia. Kyseessä on 178-säkäinen amerikkalais-ranskalainen lempeä, kiltti herrasmies jota kävin ensimmäisen kerran katsomassa. Koeratsastus tuli suoritettua ja kyydissä pysyttiin hyvin, vaikka herra onkin ex-ravuri jonka selässä ei ole käyty kuin reilut 20 kertaa. Löytyi hyvin jarrut, isoksi hevoseksi ravi oli uskomattoman joustavan pehmeää ja herkkä kaveri oli kyseessä. Tykkäsin kyllä kovasti sillä hienosti tämä herra hevonen käyttäytyi kaikissa tilanteissa. Neuvottelut ovat vielä kesken sen suhteen, että löytyykö tämä iso herrasmies meidän kotitallista parin viikon päästä...