Terve taas =)

Pahoitteluni pitkästä hiljaisesta jaksosta mutta elämässä on sattunut ja tapahtunut kaikkea hyvää ja ihmeellistä. Olen myös vain nauttinut kivuttomasta elämästä ja harrastamisesta.

Mutta, mutta. Olen aloittanut vihdoin ja viimein huhtikuun lopussa työkokeilun. Pääsin minulle tuttuun paikkaa treenaamaan että vieläkö minusta on prosessinhoitajaksi. 6 tunnin työpäivät, normi vuorokierrossa olen eli 2 aamua, 2 iltaa, 2 yötä ja 4 vapaata. Vakituinen työntekijä minun tukena ja turvana jotta saan rauhassa kokeilla kestääkö selkä valvomossa istumista, kierroksia ja muita operaattorin hommia. Kaksi kiertoa olen ollut jo töissä ja hyvältä on tuntunut. Väsynyt olen tietty ollut, mutta en kipeä. Ainuttakaan kipulääkettä en ole joutunut ottamaan vaikka liikkuminen, autolla ajo yms on tämän työkokeilun myötä lisääntynyt.

Poijaat toivottamassa mammalle hyvää yövuoroa, ryökäleet ;)

Myös harrastukset ovat pyörähtäneet käyntiin. Reilun kahden vuoden tauon jälkeen kävin ratsastustunnilla. Yllättävän vähän oli selkäleikkaus vaikuttanut minun istuntaani ja sitä kautta tyyliini ratsastaa. Tässäkin hommassa meinaa kuolema tulla hetken treenaamisen ja hikoilun jälkeen, mutta kyllä se siitä. Jokainen vuodatettu hikipisara on kohti parempaa lihaskuntoa ja selkää. Olen myös oman hevoseni kanssa lisännyt liikkumiskertoja. Tällä hetkellä ratsastan kolme kertaa viikossa, sanotaanko että parin kuukauden sisällä jos saisi määrän nostettua neljään kertaan. Vieläkö innostuisin jumppaamisesta yhtä kovin kuin ratsastamisesta =)

Taloudellinenkin puoli on alkanut kirkastumaan. Kävi niin hyvä tuuri että sain asuntoni myytyä ja minusta tuli velaton. Että usko kuinka helpottavaa se on. Tottakai harmittaa myydä oma asunto, mutta elämän käänteille ei mahda mitään. Mieluummin sitä elää elämäänsä juuri nyt kuin sitten vanhana ja myynti oli tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Nyt vaan työkokeilun jälkeen työnhaku pystyyn ja takaisin työelämään. Mikäli siis työkokeilun selkä kestää... Työkokeilun ajanhan saan Kelalta kuntoutusrahaa ja matkakorvaukset joten säästyy ansiosidonnaisia päiviä. Minullehan ei koskaan myönnetty kuntoutustukea vaan olen elänyt ansiosidonnaisella päivärahalla vaikka olen ollut sairaslomalla ja työkyvytön. Hienoa Suomi!

Aloitin myös elämäntapa-remonttini uudestaan kun rahatilanteet selkiytyi. Tänään oli ensimmäinen päivä minun uutta aloitusta. Viime vuonna tiesin että painonpudotus ei tule olemaan pysyvä, tärkeintä oli kuitenkin saada painoa pois ennen leikkausta. Kilojen takaisintulosta piti huolen toipilasaika ja liikkumattomuus. Kuin myös krooninen herkkunälkä ;) Mutta paino ei tullut korkojen kanssa takaisin vaan painonpudotus aloitetaan samoista luvuista kuin vuosi sitten. Jos nyt pääsisi kaikki tasot läpi ja sitä kautta pysyvään elämänmuutokseen. Painotavoitetta minulla ei suoranaisesti ole, lähtee sitten 15 kiloa tai 25 kiloa. Sitten lopetan kun itselle on hyvä olla päänupin sisällä. Vaaka saa näyttää mitä näyttää siinä kohdassa. Itselleni minä tätä muutosta olen tekemässä, en muille.

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna tiedossa aamuvuoro ja sen päälle kolmas ratsastustunti uudella selällä. Kyllä elämä on ihanaa...