Ajatuksia siitä missä mennään

Perjantaina tuli 4 viikkoa leikkauksesta ja sain ottaa fyssareiden antaman ns. rankemman jumpan käyttöön. Tehnyt sen vasta kerran, koska on todellakin rankempi setti. Mutta ei minun liikunta ole pelkästään jumppaa, sillä jumpan ohella olen käynyt joka päivä kerran tai kahdesti kävelemässä. Aina joku on ollut mukana (yksin en halua/uskalla vielä liikkua ulkona), yleensä mies hevosen tai koirien kanssa. Aktiivisuusrannekkeessa alkaa olemaan yli 4000 askelta enemmän sääntö kuin poikkeus. Eilen sain myös kuntopyörän käyttööni tänne kotiin ja ensimmäinen kilometri on nyt poljettu. Joten hurjaa tahtia on kyllä paraneminen lähtenyt käyntiin ja olen ihan mykistynyt asiasta.

Tällä viikolla kävin myös lääkärissä paaritaksilla uusimassa ja suunnittelemassa kipulääkitystäni. Minut leikkauksen jälkeen kotiuttanut lääkäri ajattelin että lääkityksen voi lopettaa kuukauden jälkeen kuin seinää. Helvetin fiksu lääkäri. Noh, nyt minun oma lääkäri suunnitteli minulle lääkityksen pariksi kuukaudeksi ja samalla kirjoitti uuden B-lausunnon minun Kelan ja Ilmarisen valituksiin. Pahaa pelkään että minun 24-sivuinen valitus, liitteeineen, tuskin muuttaa lopputulosta mutta onpahan jokunen byrokraatti työllistetty toviksi.

Haavat ovat parantuneet hyvin, saan nukuttua öisin 5-7 tuntia (luksusta) ja yöllä en pahemmin kärsi leposäryistä. Päivällä kun olen liikkeessä minulla on kipuja jonkin verran (VAS 3-5), virtsa-oireet minulla on edelleen eli pissa ei kerro milloin pitäisi mennä vessaan, maha toimii päivittäin (veikkaan että ei se pelkkä lääkitys ja kivut sitä suolta jumiin ole saanut vaan selästä on myös ummetus johtunut), oikeassa jalassa on hitusen tunnottomuutta ja "kutinaa", vasen jalka on se pahempi murheen kryyni: tunnottomuutta siellä sun täällä, "tulinen" kantapää sekä "kutiseva" jalkapohja ja pientä hermosärkyä. Joku ihminen olisi varmaan pahasti huolissaan näistä kivuista ja oloista mitä minulla nyt on, mutta minulle tämä on kuin lottovoitto. Monesti miettinyt että onkohan mulla päässä vikaa kun olen olooni niin tyytyväinen ja koko ajan pelkään, että milloin tulee takapakkia, kivut palaa ja unet häipyy.

Sen olen huomannut, että kuinka väsynyt minä olen. Nyt kun kivut eivät sinua tavallaan pidä hereillä ja valppaana koko ajan niin hitto kun mua väsyttää. Tekis mieli vaan nukkua koko ajan, maata sängyssä ja nauttia olosta. Mutta kyllähän minun kroppa koko ajan tekee töitä kun parantaa haavoja ja kasvattaa luuta sekä lihasta selässä. Ehkä nyt pitää myös antaa sille kropalle sitä lepoa kun kivut eivät sitä estä. Tavoitteena olisi saada yöuni 8 tunnin mittaiseksi.

Viimeisin merityöpaikkani lähdössä Bilbaosta, Espanja