Välillä kuulumisia tännekin

Jälleen on kulunut tovi edellisestä postauksesta ja jälleen kerran minä pahoittelen suuresti kun on ollut hiljaista. En lupaa parantaa tapojani mutta enköhän minä aina välillä ehdi/muista tännekin kirjoitella. Tuskin näitä minun hörinöitäni enää kukaan lukee mutta kirjoitetaan sitten vaikka omaksi iloksi 😀

Työt minulla on jatkuneet samassa paikassa, nyt on sopimus voimassa helmikuun loppuun mutta kyllä on kovin puhuttu että hommat jatkuisi syyskuun loppuun. Itse en juhli ennen kuin uusi työsopimus on nokkani alla ja oma nimmari komeilee paperissa. Jännitysmomenttia tuo se, että paperi toimitetaan minulle etanapostissa ja viime aikoina tuo suomen postilaitos on kunnostautunut tuossa postinjaossa. Eli saa nähdä näenkö ikinä kyseistä kirjettä...

Töitä on siis painettu, mitäs minun vapaa-aikaan ja selkääni tulee niin samoilla linjoilla mennään kuin aiemminkin. Papparaisen kanssa harrastetaan epäsäännöllisen säännöllisesti liikuntaa miten töiltäni ehdin ja miten sääherra on meitä suosinut, muuten minua liikuttaa perheemme maastonakit. Ratsastustunneilla en ole nyt marraskuun jälkeen käynnyt sillä sattui töissä pieni työtapaturma fillarin kanssa. Polvi ei vieläkään ole ihan priima joten käyn rauhassa kaikki fysioterapiat läpi ennen kuin teen paluun tunneille. Myöskään työn puolesta en olisi tunneille ehtinyt sillä minun työaikani on ollut varsin sekavaa. Vuorossa välillä, sitten päivässä, koulutusta toisella puolen Suomea ja taas eri vuoroon. En valita, pääasia että töitä on.

Selkä paranee kuin viini vanhetessaan. Se on oikeasti aivan helvetin hyvä, en olisi ikinä uskonut että saan elämäni ja kivuttomuuden takaisin kun ajattelee missä jamassa olin ennen leikkausta. Voin suoraan sanoa että tämä leikkaus pelasti elämäni. En voi muuta kuin olla tyytyväinen lopputulokseen. Aika usein en edes muista että selkäni on leikattu ja sit ihmettelen kun en taivukaan ihan kaikkiin ihme asentoihin 😝

Painonpudotus-projekti loppui kyllä minulla tuossa yksi päivä kuin seinään. Olin töissä tekemässä itselleni pirtelöä kun tuli huono olo ja ei tehnyt mieli. Yritin juoda pirtelön mutta eihän se alas mennyt. Joten dieetti jäi... Nyt ollaan sit eletty normielämää ja herkuteltu, noin puolet menetetyistä kiloista on tullut takaisin. Pitäisi saada jossain vaiheessa päänuppi taas pieneen laihdutusmoodiin, tai sanotaanko kiinteytysmoodiin. Tosin en todellakaan ota painostani stressiä, nyt nautitaan elämästä ja kivuttomuudesta. Siitä että pystyy elämään ilman lääkkeitä, liikkua, käydä töissä ja olla niin kuin muutkin. Normaalisti!