Tättärää, hengissä ollaan =)

Tervehdys kaikille karvakorville ja kavereille,

tiedän, tiedän. On ollut hiljaista mutta olen kuulkaa ollut ensin työkokeilussa ja sitten ihan oikeasti töissä. Ja nämä työt jatkuu näillä näkymin ainakin syyskuun loppuun asti.

Töitä olenkin painanut reippaana, tehnyt jopa tupaluvuoroja. Selkä ja mieli kestää hyvin, kroppa vähän yskii vastaan, mutta ehkä sille kestää tovin päästä normaaliin elämään. Toisaalta eihän leikkauksesta ole vielä vuottakaan ja minulle sanottiin että kokonaisvaltainen toipuminen kestää jopa kaksi vuotta, joten annetaan keholle aikaa tehdä työnsä.

Onneksi nukkuminen onnistuu ja käyn säännöllisesti hieronnassa sekä pyrin ratsastamaan joka viikko useita kertoja. Valitettavasti oma heponi sairastaa tällä hetkellä ja on sairaslomalla joten joudun tyytymään vain kerta viikkoon hevosen selässä käyntiin. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. Jospa pian saisin oman heboseni taas käyttöön...

Kuvassa minun tuntiratsuni Aros, jonka kanssa käyn tunneilla opettelemassa ratsastusta, taas jälleen kerran. Sen verta on leikkaus muuttanut minun istuntaani ja karistetut kilot, joten homman on saanut aloittaa melkeinpä alusta, mutta onpahan haastetta taas tässäkin hommassa. Viime tunnilla muuten ravasin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2011 harjoitusravia. Ja eikä kuulkaa tehny yhtään ilkeetä... Wuhuu!

Mitä selkään tulee, niin hyvin menee. Hieronta ja ratsastus ovat pitäneet sen kunnossa. Tietty välillä se väsyy, mutta kipeä se ei ole ollut maailmaan aikaan. Siis niin kipeä että lääkepurkille pitäisi raahautua. 

Yhden kerran olen tullut hevosen selästä alas ja varoiksi kävin kuvauttamassa selkäni sillä se rusahti sen verta pahasti. CT-kuvat osoittivat hyvässä luutumisessa olevan selän ja oikeissa paikoissa olevat ruuvit sekä tangot. Eli kyllä se on näköjään tehty kestämään =)

Kontrolli, mikäli koen että on tarvetta, on varmaan tämän tai ensi kuun aikana. Oletettavasti menen sillä pissaaminen on edelleen mielenkiintoista puuhaa. Pissahätää en tunne edelleenkään, ainoastaan silloin kun rakko on räjähtämässä. Eli ei hyvä... Myöskin oikea jalkani saa järkyttäviä suonenvetoja, ja vaikka vedän nyt jo magneusimia, niin niitä tulee. Koskaan ennen ne eivät olleet noin pahoja ja polvesta alaspäin koko jalka, ja noin usein. 

Mutta kuten varmaan osaatte arvata, elämä hymyilee silleen semisti tällä hetkellä. Joten tyytyväinen saan olla ja nyt voin kestittää energiaa muihin asioihin kuten omiin koiriin, satamakirkkoon ja kyläyhdistys- toimintaan. Nyt onkin tiukat paikat sillä kylän laitaan on suunnitteilla tuulivoimaa =(

Ohessa kuva paikasta johon näkyy 63 kpl:ta tuulivoimaloita. Jokainen voi miettiä onko tuon sateenkaaren päässä kultaa...

Mutta, pysytään tutkalla. Ja yritän taas aktivoitua tämän postailun suhteen. 

Ai, niin. Pudotettuja kiloja alkaa olla jo yli 10. Rauhallinen tahti, mutta kelpaa minulle. Jokainen menetetty gramma on kohti sitä minua, miksi haluan tulla.

Nauttikaahan syyskeleistä, ulkoilkaa ja poltttakaa kynttilöitä sekä olkaa kivuttomia ja pitäkää lippu korkealla.