Hengissä ollaan =)

Täten ilmoitan että hiljaisuus on tauonnut ja tekstiä pukkaa. Emäntä on täysissä ruumiin ja sielun voimissa. On vain ollut hitonmoinen meno ja hässäkkä viime kuukausina ja siitä nyt lisää.

Operaatio koulu ja valmistuminen on nyt saatu pakettiin. 18.3 valmistuin insinööriksi hyvin paperein. Pitkissä kantimissa se oli, mutta onneksi koulu ja opinnäytetyön ohjaajani olivat ihanan kärsivällisiä antaen aikaa toipumiselle. Helmikuussa sain opparin vihdoin ja viimein kasaan ja 10.3 oli minun seminaari. Eli nyt olisi toinen amk-tutkinto taskussa ja toivottavasti se riittää loppuelämäksi. Rakastan opiskelua mutta kyllä sitä tällä iällä voisi jo vakituisen työpaikan löytää.

Siitä aasisillan kautta työelämään. Aloitan Kelan tukemana työkokeilun huhtikuun puolessa välissä. Löysin pitkän hakemisen jälkeen työkokeilupaikan. En olisi ikinä uskonut että ilmainen orja ei kelpaa mihinkään. Tiedustelin paikkaa yli 20:sta eri teollisuuden lafkasta ja ei niin ei. Osa ei edes vastannut takaisin ja osa ilmoitti että ei ole resursseja. Uskomatonta! Näköjään työpaikat ajettu niin ahtaalle että ei ole aikaa "opettaa" oman työn ohessa ihmistä jonka palkkaa ko. yrityksen ei tarvitse maksaa. Alkoi vähän pelottamaan miten työnhaku onnistuu kokeilun jälkeen. 

Huomatkaa, olen päättänyt että selkä kestää sairaslomaani edeltävää työtä niin hyvin että voin kokeilun jälkeen aloittaa työnhaun täysillä. Eli oloni on mitä mainioin. Varsinkin kun viime viikolla olin Ortonissa minun viimeisellä kuntoutusjaksolla.

Oli todella antoisa viikko, minun kuntouttajat olivat kaikki onnellisia tilanteestani ja selkäleikkaukseni lopputuloksesta ja sain hyviä vinkkejä miten tämän upouuden selkäni kanssa tulen elämään. Psykologin kanssa juttelin tuosta apatiasta, tyhjyydestä yms ja hän oli sitä mieltä, että se on täysin normaalia. Kipu on ollut niin kauan osana minun elämääni että sen puuttumisen prosessoinnille pitää vain antaa aikaa. Mahtava juttu, masennus tästä enää olisi puuttunutkin.

Surettaa vain tulevien kuntoutujien puolesta se kun Orton menetti Kelan yksilökuntoutuksensa jollekin kylpyläketjulle. Tämän takia sai 50 kuntoutusalan rautaista ammattilaista kenkää ja eniten tästä muutoksesta tulee kärsimään itse kuntoutujat. Kyllähän se viikko menee mukavasti kylpylässä altaissa lilluessa, mutta kun itse en näe sitä kuntoutuksen tarkoituksena. Tarkoitus on löytää keinoja millä parantaa omaa toimintakykyä, keinoja selviytyä kivuista, työstä ja arjesta. 

Viime viikonloppuna olimme meidän koirien kasvattajan järjestämällä minivaelluksella. Reilu pari kilsaa laavulle ja takaisin. Jos oli koirat väsyneet, niin oli kyllä emäntäkin mutta tämä lenkki ei lisännyt kipuja tai vienyt yöuniani. Loistavaa, kerrassaan loistavaa. Tiistaina kävin myös Kapun kanssa ensimmäisen kerran yksin maastossa ilman bodyguardia ja koiravahteja. Vähän oli herra hevosella kiire, mutta selässä pysyttiin ja yhdessä tultiin kotiin.

Myös talouskuviot ovat selkiintymässä. Niistä lisää sitten kun kaikki on satavarmaa. Mutta summa summarum, pienen apatia-alhojakson jälkeen alkaa elämä voittamaan. Ehkä mä selviän hengissä tästä elämästä =D