Viikko 0, ground zero ja matka alkaa

Tästä alkaa minun ja Sinun, lukijan, yhteinen matka kohti minun elämäni suurinta koitosta ja tavoitetta. Tervetuloa mukaan!

Alkuun voisin kuitenkin kertoa vähän tarkemmin itsestäni ja syistä miksi haluan pitää blogia minulle syksyllä koittavasta vaativasta leikkauksesta.

Olen 33-vuotias nainen Pohjois-Pohjanmaalta, naimisissa ja suuren eläinperheen emäntä. Harrastan ratsastusta ja minulla on oma hevonen. Meillä on myös kaksi koiraa joiden kanssa harrastan ja touhuan. Muita harrastuksiani ovat lukeminen, kirjoittaminen, elokuvat, vapaaehtoistyö, valokuvaus ja uiminen.  Töitä olen vuosien varrella paiskinut ensin merillä ja myöhemmin teollisuuden parissa. Nyt olen ollut sairaslomalla kesästä 2014 lähtien ja pitkän sairasloman myötä menetin myös viimeisimmän työpaikkani, joten jahka tästä tokenen ja työkykyiseksi palaan niin minulla on edessä uuden työpaikan haku. Toivon mukaan ei kuitenkaan uuden ammatin opiskelu/haku.

Selkäni on yhden kerran jo leikattu vuonna 2006 työtapaturman takia minun ollessani vain 24-vuotias. Leikkauksessa poistettiin kaksi isoa välillevyn pullistumaa kahdesta alimmasta välistä eli presakraalivälistä, L5-S1, ja L4-L5 välistä (näitä välejä ei tyhjennetty kokonaan väilevymassasta, poistettiin vain ulos pursunnut, hermoja painava massa). Näihin samoihin väleihin hyvin suurella todennäköisyydella tuli pullistumat uudestaan jo saman vuoden joulukuussa kun kompastuin töissä maahan jätettyyn vaijeriin loukaten selkäni. Siitä alkoikin sitten vuosia kestävä kierre kovien kipujen sekä hermosäryn, vahvojen kipulääkkeiden, magneettikuvien, erilaisten puudutushoitojen, epäilevien lääkäreiden, uudelleen koulutuksen (jota mikään taho ei tukenut koska Kela ja työeläkelaitos katsoivat että kyllä merikapteeni maista töitä löytää), masennus-diagnoosin ja kaiken muun mukavan kanssa.

Viimeisin kipujaksoni selän suhteen alkoi heinäkuussa 2014 jota edelsi lähes 2,5 vuoden suhteellisen kivuton jakso ja luulin jo päihittäneeni selkävaivat lopullisesti. Mutta kohtalo puuttui peliin maaliskuussa 2014 kun mursin jallapohjassa sijaitsevan sesamluun. Tälle murtumalle määrättiin hoidoksi lepoa ja kevennettyä työtä, minun tapauksessa istumatyötä. OU-NOU! Tässä kohtaa aloin jo varoittelemaan minua hoitanutta ortopediä että jalan varominen murtuneesta luusta johtuvan kivun takia tulee näkymään pian selässäni, mutta eihän lääkäri siitä koppia ottanut. Kun luu ei kuitenkaan lähtenyt paranemaan kevään edetessä, sain keppituomion ja tiesin siinä kohtaa, että se tulisi olemaan myös selkäni kohtaloksi. Ja niinhän siinä sitten kävi, aikani keppien kanssa konkatessa, kipeää jalkaa varoessa, leikattu selkäni sanoi poks. Ja tässä sitä nyt ollaan, melkein 10 kuukautta myöhemmin edelleen kovissa kivuissa ja kovalla lääkityksellä.

Kerron blogin edetessä mitä kaikkea tässä välissä minulle on tapahtunut, mutta nyt keskitytään siihen mitä on tulossa. Kävin eilen Oulussa selkäortopedi Pirkka Mäkelällä selän tulevaisuutta koskien. Meidän vajaan puolen tunnin jutustelun jälkeen, Pirkka kertoi että leikkaus on nyt syksyllä edessä. Eikä mikä tahansa leikkaus vaan välilevyproteesi- ja luudutusleikkaus. Tähän isoon leikkaukseen valmistaudun pudottamalla painoa, koska alin väli tullaan leikkaamaan mahan kautta ja mitä vähemmän kirurgilla on massaa, läskiä, lihaa edessään niin sitä helpompi leikkaus on. Olen valitettavasti kerännyt viimeisen vuoden aikana yli 15 kiloa lisää painoa lääkkeistä ja liikkumattomuudesta johtuen. Joten dieetti on edessä ennen leikkausta. Myös pienempi paino ja parempi lihaskunto auttavat toipumisessa. Joten nyt lähtee läski polttoon ja lihas kertymään, tosin liikunta joudutaan suorittamaan kivun ja kunnon suomissa puitteissa.

Ja tässä on se syy miksi haluan tätä blogia kirjoittaa. Tämä tulee olemaan minun päiväkirjani kohti hoikempaa ja kivuttomampaa minuutta. Se että kirjaan tänne ylös ajatuksiani tämän vajaan puolen vuoden taipaleelta ennen leikkausta, tulee toimimaan minulle ajatuksia tyhjentävänä välineenä ja toivon mukaan samassa jamassa oleville, tsemppauksena ja tietolähteenä. Se on varma, että tämä tie tulee olemaan pitkä, raskas ja kivinen.

Selästäni otettu MRI 25.7.2014. Kuvassa näkyy kahdessa alimmaisessa välissä pullistumat sekä nikamien muutokset.