Runo

Saadakseni ajatukset pois kivuistani ja kipupotilaan tylsää elämää parantaakseni, kävin kevään aikana Luovan Kirjoittamisen- kurssilla työväenopistossa. Kurssi oli mahtava, meidän kirjoitusporukka oli upea ja sain paljon, paljon uusia ideoita kirjoittamiseen. Myös kurssilla sain paljon tekstiä aikaan josta julkaisen tässä tekstissä yhden.

Olen aina ollut sellainen persoona joka rakastaa kirjoittamista. Tietokoneelta löytyy satoja runoja, kymmenittäin novelleja ja kymmenkunta kirjaa. Varsinkin näin saikun aikana pääni on pursunnut mitä omituisimmista kirjoitusideoista, ja yksi syyllinen on taatusti vahva lääkitys, mutta minulla on myös äärimmäisen hyvä mielikuvituskin. Niin, ja aikaa tällä hetkellä. Tosin väsymys, lääkitys ja kivut vievät välillä halun kirjoittaa ja runosuoni ei todellakaan syki. 

Koska rakastan kirjoittamista, ei tämä blogin kirjoittaminen ole minulle mitään pakkopullaa. Tosin kirjoistusideoiden keksiminen voi jossain kohdassa matkaa varmasti olemaan haastavaa. Joten kirjoitusideoita otetaan ilomielin vastaan lukijoilta. Vinkkaa kommenteihin jos haluat jostakin lukea.

Olen myös saikun aikana yrittänyt saada inssi-koulun opinnäytetyönkin kasaan, mutta asiatekstin kirjoittaminen tässä terveydentilassa on todella haastavaa. Tavoite on saada oppari kasaan asap, mut hidasta on. Olen myös elvyttänyt rakkaan nuoruuden harrastuksen uudestaan henkiin eli kirjeenvaihdon. Tosin sekin kärsii kivuista ja tällä hetkellä kirjeiden kirjoittaminen on jäissä. Yhtenä syynä on tämä rannekipu ja sormien tunnottomuus, toisena on aikapula ja kolmantena väsymys&keskittymiskyvyn puute.

Mutta takaisin tämän tekstin aiheeseen eli runoon. Kurssin vetäjä haastoi meidät kirjoittamaan näin:

Kielikuvaharjoitus -> Millä sanalla tai virkkeellä voisit kuvata kävelemisen laatua. Tästä ideasta syntyi alla oleva runo:

"Kipu saa askeleen

taipumaan omaan

muotoonsa.

Kipu vie kävelystä

jäntevyyden,

kaartaa rangan vinoon

pakottaen ottamaan 

tukea.

Toinen jalka

seuraa laiskasti

perässä, 

toisen viedessä

määrätietoisesti

eteenpäin,

kiittäen kipulaastarin

tuomaa kävelykeppiä."