Nyt saa läskit kyytiä

Olen tehnyt tämän viikon aikana omaa tutkimusta siitä että millä tavalla lähtisin tiputtamaan painoani. Liikuntaa en voi hirveämmin lisätä, siitä pitää huolen tuo selkä, murtunut sesamluu tai no, kuoliossahan se paska on jo sekä rannekanavan ahtauma. Uinnin ajattelin ottaa mukaan liikuntalistalle kun kesä tulee ja lähimmälle uimarannalle on matkaa vajaat 15 kilsaa. Siellä voipi käydä pulikoimassa vaikka joka päivä, jahka saadaan lämmin ja kaunis kesä Suomeen.

Tsekkailin netistä kaikkia eri maksullisia ja maksuttomia sivustoja sekä dieettejä, mutta törmäsin niissä siihen ongelmaan että kukaan ei ole sinua ns. valvomassa. Tunnen itseni todella hyvin ja tiedän että  tässä painonpudotus- projektissa mulla pitää olla joku joka vahtii ja potkii perseeseen. Plus mitä kalliimpi dieetti niin sitä varmemmin syön ne ruuat. Minä en ainakaan halua heittää roskiin kalliita ruokia, sehän on sama kuin menisi pihalle polttamaan kympin seteleitä. Joten painonpudotuksessa päädyin seuraavaan:

Tällä lähdetään tavoittelemaan leikkaukseen mennessä sellaista 25 kilon pudotusta. Enemmänkin saa lähteä jos lähtee... Varmasti ajan kanssa myös toivon mukaan pystyn lisäämään liikuntaa tämän hetkisestä joka on kerran viikossa maastoilu hevosen kanssa, joka päivä tallityöt ja koiran/koirien kanssa postilaatikolla käynti. Parin viikon päästä ajattelin kokeilla lisätä yhden maastolenkin lisää hevosen kanssa. Mikäli kroppa ja kivut sen kestää niin sit vois lisätä uimassa käymisen. Liikunta tulee elämään sen mukaan mikä on kipujen tilanne.

Ruuan kanssa tulen olemaan taatusti tiukempi (olen Cambridgen tasolla 2) ja enkä tule suvaitsemaan lipsumisia. Tosin pidän sen varan, että jossain kohtaa taatusti olen helvetin kipeä ja vittuuntunut niin annan itselleni luvan syödä yhden herkun, mutta en yhtään enempää. Seuraavana päivänä palataan takaisin ruotuun eli en anna huonon hetken jatkua. Mutta en kuitenkaan anna itselleni periksi että minulla olisi huono päivä joka päivä. Ei suinkaan. Sille tielle en suostu lähtemään. Mutta minun painonpudotuksessa pitää muistaa kuitenkin se, että olen edelleen kovalla lääkityksellä, virtsarakkoni ja pissahädän tuntemus on olematon ja kärsin järkyttävistä kivuista. Nämä asiat minun pitää ottaa huomioon joka päivä aina leikkauspäivään saakka.

Mutta kova on tahto ja tsemppi tällä hetkellä, itse asiassa en ole ikinä ollut koko elämäni aikana yhtä varma jostakin kuin nyt olen. Tulen onnistumaan. Porkkanana minulla on se, että  kunhan  olen ylimääräiset kiloni karistanut kropastani ja selkäleikkauksesta on toivuttu, niin palkitsen itseni uusilla vaatteilla ja tatuoinnilla. 

Mielenkiinnolla odotan millä tahdilla painoni alkaa putoamaan. Ihan varmasti ekana lähtee kropastani suuria määriä nestettä. Olen jo pitemmän aikaa huomannut kuinka sukat painavat jäljet nilkkoihini, josta olen päätellyt et kroppani taitaa omata aikamoiset määrät nestettä. Tämä tuli myös todeen näytettyä minun ensimmäisellä Ortonin kuntoutusviikolla maaliskuussa. Sain lymfahoitoa tuohon jalkaan missä tuo risa sesamluu on ja jalkojen eron huomasi paljaalla silmällä hoitojen jälkeen.

Mutta nyt kutsuu välipala-pirtelö, Capuccinon makuinen.