Toista leikkausta pukkaa

Postailin tuossa aiemmin että minun oikeassa ranteessa on hermopinne, löydettiin hermoratatutkimuksessa. Kävin siitä lääkärissä tällä viikolla ja lääkäri laittaa leikkauslähetteen siitä myös Ouluun. Onneksi minun ihana TK-lääkäri kysyi että missä haluan sen leikattavan. Asutaan sen verta hyvässä paikassa että kolme sairaala on ns. ihan hoodeilla. Kohteliaasti kieltäydyin lähimmän keskussairaalan palveluista ja pyysin lähetettä Ouluun. Lääkäri suostui siihen auliisti ja tuumasi, että toisaalta se onkin ehkä parempikin niin, koska nyt voivat Oulussa yrittää sumplia leikkausaikataulut parhain päin. Selkäkin kun leikataan Oulussa. 

Itse toivon, että käsi leikattaisiin ensin koska leikkaus on vähemmän haastava ja sitä varmasti toivun nopeammin. Myös se, että haluan olla muuten kunnossa ennen selkäleikkausta. Tulen tarvitsemaan kaiken tahtoni ja voimani toipuakseni vaativasta luudutus/proteesileikkauksesta.

Nyt vain sain ohjeeksi jumppailla kättä, välttää rasitusta ja pitää öisin yölastaa. Onneksi lääkäri antoi hyvän niksin yölastaksi. Nimittäin rannesuojan jota käytetään rullaluistellessa tai lautailleissa. Onneksi omistan luistimet ja suojainsetin niin tuli rannesuojalle käyttöä. Itse en ole ensimmäisen selkäleikkauksen jälkeen koskenutkaan rullaluistimiin, siellä ne varastossa homehtuu. 

Kävin myös sairaalassa sosiaalityöntekijällä kyselemässä mistä voin anoa rahaa jos minun kuntoutustukeni hylätään tai sen saaminen viivästyy. Normaalisti siltä ajalta saa rahan omasta työttömyyskassasta, mutta minulla tätä soppaa mutkistaa se, että olen vielä virallisesti koulussa kirjoilla, vaikka olenkin ollut työelämässä kesästä 2013 lähtien. Syy tähän on se että en ole VALMISTUNUT. Kiitos uupuvan opinnäytetyön jota olen hiessä päin yrittänyt kirjoittaa kipujen ja huonon keskittymiskyvyn kanssa. Koulunpenkkiä en ole siis kuluttanut sitten kevään 2013, joten opiskelijaksi minua on huono laskea. Ainakin omasta mielestäni mutta byrokratian mukaan varmaan sellainen olen. Antoi vain neuvoksi käydä juttelemassa työkkärissä että mitä mieltä he ovat asiasta. Toimeentulotukea en saa kuulemma, koska olen naimisissa niin mieheni pitää minua elättää. Opintotukea tuskin saan koska tutkinnosta uupuu enää 15 opintopistettä ja on kesäkin tulossa. Ja eiköhän niissäkin ole ne pistevaatimukset per kuukausi tai jotain.

Itseä pelottaa tuo päätös minkä työeläkelaitos ja Kela tekevät. Olen niin paljon kuullut hylättyjä päätöksiä näiden instanssien taholta, että en ole yhtään varma siitä että omani on positiivinen. Itse kyllä koen olevani sen "rahan arvoinen" sillä nyt minulla on kuntoutusta (sekä kunnallista että Kelan), hoitosuunnitelma leikkauksineen ja olen nyt työtön (kiitos määräaikaisen sopimuksen jota ei uusittu), pitkällä yhtäjaksoisella sairaslomalla. Monta eri lääkäriä on antanut minusta lausuntoja, mutta mutta... Peukut pystyyn ja toivotaan parasta. Itse haluan näistä kivuista päästä eroon ja palata takaisin työelämään. Ja saada sen opparin vihdoinkin valmiiksi.