Hiukset on naisen kruunu

Minulla on ollut melkein koko elämän pitkät hiukset. Välillä on kausia, että on halunnut kokeilla todella lyhyttä mallia kuten tyyliin Marco Bjuström. Mutta pääsääntöisesti olen ollut pitkän tukan immeinen. Joten se oli minulle suuri järkytys tämän taudin myötä mun paksu, pitkä tukka alkoi tippumaan. Ei siis mitään yksittäisiä hiuksia vaan tukkoja. Aina hiustenpesu  yhteydessä jäi lattiakaivoon nyrkillinen tukkaa.

Stressi, kivut, sairaus ja lääkitys, ei se muuta tarvitse. Keho reagoi  tähän kaikkeen ja minulla se reagoi tiputtamalla kuontalon yläkerrasta. Pitkään mietin, että mitä hittoa teen... Tottakai siirryin käyttämään hellempiä pesuaineita, vähensin pesukertoja, söin biotiiniä yms. Mutta minkäs teet kun muuten työnnän kehoon myrkkyjä. Ja pakkohan se työntää, horton jyllää edelleen. Se perhana kun ei näytä hellittämisen merkkejä sitten ei millään. Herralla sen kuin bileet jatkuu mun päänupissa...

Viimeinen pisara oli kun alkoi löytymään ihan selkeitä hiuksettomia kohtia eli siis ihan kaljuja kohtia mun päästä. Siinä kohtaan tein päätöksen. En jaksa enää murehtia mun tukkani perään vaan nyt se lähtee kun ei se kummemmaksi tuosta muutu. Itse asiassa vaan pahemmaksi koko ajan. Joten soitto kampaajalle ja ilmoitus että täältä olisi tulossa akka joka haluaa klaniksi.

Joten saanko esitellä, pulipääni:

Päätös oli ilmeisen oikea sillä kyyneltäkään en vuodattanut, en edes siinä kohtaa vaikka kampaaja pätkäisi mun pitkän tukan poikki saksilla. Nopeasti myös silmä tottui tuohon hiuksettomaan päähän.  Mun pää on oikeesti aika upean muotoinen ;) Saa nähdä millainen tukka sieltä sitten kasvaa kun jossain kohtaa annan sille luvan sieltä kasvaa...

Ennen kampaajalle menoa, ajoimme meren rannalle ottamaan mun hiusteni viimeiset kuvat. Onneksi oli makea tuuli saatiin oikein kunnon tuulen viemää kuvia. Jääkää hyvästi minun pitkät hiukseni!!! Nyt vaan mietin että pitäiskö hommata ruiskurusketus tuolla kupolille?!? Se on ihan jäätävän valkoinen...