Minä ja minun kipu-elämäni

Tällä viikolla kävin sairaalassa ottamassa uudet MRI-kuvat. Skeptinen ja pessimistinen ihminen kun olen niin minulla on kauhea pelko persiissä, että pullistumat ovat mystisesti kadonneet ja kaikki nikamamuutokset parantuneet. Olen jopa nähnyt painajaisia asiasta ja unissa olen saanut syytteen käräjille koska olen tuhlannut sairaanhoitopiirin resursseja. Kyllähän se järki sanoo, että asia ei ole näin, koska pissavaikeudet, hermokivut, selän jumitukset, oikean jalan tunnottomuus ja hetkellinen "lyttääminen", pakaroiden tunnottomuus, selän kivut yms. eivät ole hellittäneet. Päin vastoin, huonoja päiviä on taas enemmän kuin niitä hyviä. Alkuviikosta oli taas punnitus, eli kuukausi on nyt laihdutettu. Paino on kutistunut 7,4 kilon verran ja läskejä on sulannut 33 sentin edestä ympäri kroppaa. Tyytyväinen saa olla, sillä kipeänä ja vaivaisena tämä laihduttaminen ei ole helppoa. Kotona neljän seinän sisällä ollessa mieliteöt jylläävät liikaa päänupissa, kivut stressaavat sekä m...

Minulle on tässä vuosien saatossa kokeiltu puudutushoitoja kipujen hallitsemiseksi. Kaksi ensimmäistä kipuepiduraalia toivatkin avun ja sain ihmeekseni melkein parin vuoden ns. kivuttoman ajanjakson. Kivuttomalla tarkoitan sitä, että sain nukuttua ja pystyin elämään normaalia elämää ilman järjetöntä kipulääkitystä. Triptyl minulla oli kuitenkin tukemassa kipuepiduraalin tuomaa apua. Joka aamu selkä kuitenkin kerto tuonakin aikana, että olenko nukkunut huonosti, olenko liikkunut liikaa edellisenä päivänä tms. Kipuja kuitenkin esiintyi mutta sain ne aina haltuun nopealla reagoinnilla eli kipupiikeillä tai lääkitsemällä kotona olevilla voimakkailla kipulääkkeillä parin päivän ajan. Puudutushoidoissa oli se hyvä puoli, että kun kivut hellittivät niin pystyin liikkumaan normaalisti, selän tulehdustila "parani" ja nämä yhdessä helpottivat elämistä suunnattomasti. Viime syksynä sain lähetteen kipupolin kautta puudutushoitoihin naapuripitäjän sairaalaan, koska meidän sairaalassa...